Tervetuloa!
]]>Jo työvaiheessa Tarmo kävi välillä testailemassa laatua.
Nyt matto on valmis ja pötköttää lattialla odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa. Vaan tässä taisi käydä niin, että joudun tekemään toisenkin. Ensimmäinen on vallattu.
No, on se omiinkin jalkapohjiin mukavan pehmoinen. Ei voi moittia pihakoiraa valinnasta!
]]>
Pääsin lomatunnelmaan. Yritän sulkea mieleni moisilta hupsutuksilta ja kokea intohimoa työntekoon. Kun ei ole lomaa, ei ole lomastressiä. Eikä lomanloppumismasennusta. Ei rahaavieviä reissuja, ei ollenkaan! (Ei myöskään vapaata aikaa pötköttää riippumatossa mökillä, mutta se tekijä on laskelmassa tyynesti jätettävä huomiotta.)
Vaan juhannuksena on lupa pötköttää!
Kaikille oma juhannusjuoma.
Mielipiteitä asettelusta.
Homma hallussa.
Mikäs siinä loikoillessa, kun kelikin suosii.
Voi laittaa vaikka jalalla koreasti, koska onhan juhannustanssit oltava!
Sinne roiskautti.
Kalamies. Ylpeänä väitti saaliin olevan ihan tuore ja itse kalastettu. Väitettiin uskovamme.
Virallinen juhannusposeeraus.
Lopulta koitti normaali juhannussää. Lähdettiin kotiin. Jotkut lomailee, toiset menee aamulla töihin.
Pihakoira jäi Karhulaan hoitoon, koska me aiotaan matkailla Nokialle asti yhdeksi yöksi. Saadaan tyyppi takaisin vasta torstaina. Hämmentävää ja hiljaista!
]]>
]]>Menomatkalla pihakoira puuhaili takapenkillä ihan omia juttujaan. Ääntäkään ei kuulunut, mutta jossain Porvoon ja Loviisan välillä tilanne olikin tämä:
Tarmo on siis pienestä pojasta asti matkannut turvavyövaljaissa ja on yleensä varsin vaivaton takapenkkiläinen. Mistä lie nyt keksinyt tällaisen ihmeellisen idean. Ja kehtaa vielä nauraahöröttää päälle!
Pienessä päässä tosiaan liikkuu jotakin. Tämä ensimmäinen kerta oli ehkä puoliksi vahinko, mutta tänään aamulla vartin matkalla mökiltä meille kotiin oli valjaista taas mutoiltu enemmänkin kaulapanta, vaikka mukamas tiukkailin niitä lähtiessä. Jaahas, tämähän on kiva uusi harrastus... Illalla tiukattiin remmejä vielä lisää ja päätin koko kotimatkan vahtia takapenkin touhuja niska vinossa. Alkumatkasta siellä olikin vähän etujalat suorassa ja takanoja päällä, mutta enää ei luikahdus onnistunut. Veikkaan kyllä, että väsymykselläkin oli osuutta kiltteyteen...
Päästiin kuitenkin eilen perille ja keli oli illalla vielä aika kelvollinen. Mökkijoukon ihmisosapuoletkin rohkaistuivat uimasille asti, joten Tarmo ei voi enää kehuskella olevansa ainoa talviturkiton!
Sisälläliikkumiskieltoa langetettiin taas kerran kaivuu-urakoinnin jälkeen.
Tänään ei kauniista kesäkelistä enää paljon ollut tietoa. Onneksi pihakoirat olivat kehässä jo heti aamupäivällä, niin ehdittiin suuremman sateen alta karkuun. Tarmo oli tapansa mukaan vallan komeana liikenteessä.
Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki ja pihakoirapoikia taisi olla paikalla jopa seitsemän kappaletta. Komeutta kerrakseen! Vähän sukujuhlan tuntuakin oli, kun joukossa olivat serkut Aatos ja Touko sekä pikkuveikka Ässä. Velipoika oli kerrassaan hurmaava! Harmi etteivät hovikuvaajat isi ja sisko tainneet napata siitä yhtään kuvaa. Kovasti on veljeksissä samaa näköä ja oloa. Häntäkin oli Ässällä ihan samanlainen kippura kuin Tarmolla :)
Päivän tuloksena oli AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT.
"Tanakkarunkoinen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Rintakehä saisi olla syvempi ja rotevampi. Hyvä pää ja ilme. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Tiivis hyvälaatuinen karvapeite ja kirkkaat värit. Liikkuu ja esiintyy hyvin."
Näyttelykuvat Minna Ranta
Päivän tähtiä olivat tänään Aatos-serkku, joka oli ROP ja Minni, joka oli VSP. Aatos on kyllä niin komia poika, ettei mitään rajaa! Paremmallemme hävittiin ihan takuulla. Kumpumäellä oli aikalailla tiukka linja ja mittakeppiäkin heiluteltiin. Kertokoon Kåre asiasta lisää. Ehkä Tarmo sitten Kåren rinnalla näytti kovin pieneltä..? Olin nimittäin aika varma, että sekin mitataan kun sille linjalle lähdettiin.
Vaan mitäpä väliä parilla sentillä tai vähän vinkuroilla hampailla - jokainen näistä on kuitenkin Maailman Paras Pihakoira. Ja Tarmo tietty vähän vielä parempi ;)
Seuraavaksi meillä on näyttelyrintamalla tähtäimessä Mäntsälä heinäkuun lopussa. Sitä ennen on luvassa vielä kaikkea muuta jännää ja toivottavasti kesäisiä kelejä. Kunhan ensin kuorsataan tämän viikon väsymykset pois!
]]>
Hyvinkään kaupungin nettisivuilta paljastui, että täällä on kuin onkin koirille oma uimapaikka. Meren rannalla ikäni asuneena en ole vielä oikein suostunut sisäistämään tämän seudun vähävetisyyttä... Enkä menisi tuotakaan kyseistä lätäkköä kovinkaan valtaisaksi mainostamaan.
Ensin harhailtiin hetken verran metsässä kohdetta etsimässä. Oli hyttysiä. Paljon.
Ja löytyihän se, pikkuinen lätäkkö, jonne en välttämättä itse olisi riemusta kiljuen pulahtanut. Vaan Tarmo oli toista mieltä! Kunnon kameraa ei ollut mukana, joten läiskeestä en saanut kuvia talteen. Todisteeksi epäilijöille kuitenkin: me ihan oikeasti löydettiin vettä!
]]>
Hei, nythän on kesä!
]]>
Voi itku, on Tarmo tuumannut jokusen päivän! Ja voi kerrostalo ja pihattomuus, on joku muu tuumannut. On nimittäin juostu ulkona aika tiiviiseen tahtiin...
Antibiootit tuntuvat onneksi purreen aika hyvin ja potilas alkaa olla jo iloisemmalla mielellä. Taas sain mietiskellä doping-varoaikoja, kuten ennen Tampereen näyttelyäkin mahataudin ja kipupiikin takia. Päästään kuitenkin varoajan puolesta Kotkaan, jes! Kyllä olisi harmittanut jättää menemättä "kotinäyttelyyn".
Ja kiellä tätä nyt sitten vesileikkimästä...
]]>
Myös pihakoira pisti parastaan.
Mukavaa ja lämmintä oli, mutta uimaan uskalsi silti vasta nelijalkainen. Tarmo ei edelleenkään kyllä juurikaan luota uimataitoonsa, vaan pitää mielummin tassut pohjassa. Mutta kahlailua ja kaikenmoista rantavedessä plutaamista se rakastaa!
Ja tietysti kuivattelujuoksua!
Nyt taitaa kelit taas vähän hetkeksi kylmentyä. Koitetaan kuitenkin keksiä jotain muuta uutta ja jännää :)
]]>
Tänään vietän vapaapäivää ja käytiin Tarmon kanssa parin tunnin rauhallisella käppäilyllä nautiskelemassa auringosta. Tuntuu, että ihan viikossa luonto oikein röyhähti hurjan vihreäksi.
Ja keltaiseksi!
Viikonloppuna otin Ylöjärven aurinkoa, kun pojat reissailivat omia reittejään toisessa suunnassa. Seurana oli lauma kivoja tyttöjä ja tietenkin neiti Corde.
Olen käynyt Hyvinkäällä jonkun verran ratsastelemassa, mutten vielä ole oikein löytänyt omaa paikkaani. Pelkkään tunneilla käymiseen ei rahat riitä kuin kerran viikossa, eikä se oikein johda mihinkään. Treenataanko jotain muuta urheilulajia muka tunti viikossa?!
Oli tosi mukavaa päästä tutun hevosen selkään! Olen kyllä tykännyt hevosista, joilla olen täällä tunnilla mennyt, mutta kun joka kerta on alla uusi tuttavuus on ratsastaminen tosi erilaista kuin vanhan tutun kanssa.
Sateen jäljiltä pelto oli vielä perjantaina ihan uima-allas, mutta auringossa se kuivui ihan hyvin lauantai-iltapäivään mennessä. Sinne siis! Tämä olikin mulle tän kevään ensimmäinen kerta maastossa hyppäämässä. Kivaa!
Korppukin oli vallan kaunis ja taitava.
Kuvat Veera Schütt.
Lauantaiaamupäivän koulutunnin jouduin jättämään väliin, kun työt kutsuivat Hyvinkäällä. Tuli vähän eestaas ajelua, mutta ei haittaa kun hepat on kivoja! Oli vaan todella kummallista nukkua kotona ihan yksikseen ilman yhtään kylmää nenää peiton alla. Olin myös lauantaiaamuna lähtiessäni tyrkännyt tunnollisesti makkarin oven kiinni, ettei koira mene pöllyttämään tyynyjä. Tarmoriippuvaisuutta ilmassa!
]]>