Tänään avarrettiin taas pienen pihakoiran maailmankuvaa. Tosi lunkisti kaveri otti uudet jutut vastaan, piti olla taas ihan ylpeänä!
Liikkelle lähdettiin uuden asunnon isännöintitoimiston kautta, Tarmo auttoi kovasti vuokrasopimuksen kanssa. Kohta päästään uuteen kotiin! Vähän jännittää Tarmon suhtautuminen muuttoon, vaikka hienosti se on tännekin sopeutunut. Tänään oli vähän kiire, joten Tarmo pääsee tutustumaan uuteen asumukseensa vasta huomenna. Muuttomatkaa on vajaa kilometri, todella rasittavaa käydä pakkaamaan tavaroita sen takia! No - aikaa vielä onneksi on, kun vanhat asunnot on molemmilla vielä maaliskuun loppuun asti. Vähän mietityttää pakkaamisen organisoiminen yksiössä koiralapsen kanssa. Tarmo kun on kova poika purkamaan monenlaisia asioita... Mutta kyllä uusi koti on kaiken vaivan arvoinen varmasti! Muutetaan siis aivan tallin nurkalle Keskuspuiston laitaan. Paljon parempia koiranulkoilutusmahdollisuuksia ei näin lähellä Helsingin keskustaa olekaan. Tää asunto oli kyllä löytö!
Vuokrasopimuksen kirjoittamisen jälkeen olikin sitten vuorossa bussimatkailuun tutustuminen. Lähdettiin käväisemään siskoni Minnan ja tämän snautserineitosen Alvan luokse Loviisaan. Tästä keskustaan bussilla kestää vartin verran ja siinä ajassa Tarmosta tuli jo ihan kokenut bussimatkailija. Liikennevaloissa seisoessa kuului tasainen viuviu, mutta aina bussin liikkuessa oltiin ihan rauhassa. Yhtä kärsimätön siis kuin minä ;)
Kampista jatkettiin toisella bussilla Loviisaan ja Tarmon viehätysvoima puri kuskiin aivan täysillä. Olisi kuulemma saanut jäädä rattia kääntämään, kun näytti niin pätevältä! Mentiin kuitenkin penkkiin nukkumaan. Vähän aikaa Tarmo taas ähelsi ja ahersi omiaan, mutta ennen Itäkeskusta kuului jo tasainen tuhina joka ei juurikaan ennen Loviisaa katkennut. Hyvä olikin levätä tulevaa koitosta varten...
Loviisassa Tarmo tapasi ekaa kertaa äitini, eli hmm, ihmismummonsa? :D Eka kommentti oli "onko se oikeesti noin pieni?!". EI! Tarmohan on vähintään maailman isoin tai ainakin taitavin. Omasta mielestään.
Ajeltiin Hästholmeniin voimalaitokselle, jonka vieressä Minna ja Alva toistaiseksi asuvat. Tarmo oli taas ihan kertakaikkisen innoissaan, kun vastassa oli iso ja ihana kaveri, jota on muuten tosi hienoa vetää parrasta... Juurikaan ei haitannut, että tämä kaveri on melkein viisitoista kiloa Tarmoa isompi. Itseluottamusta kun löytyy tarpeeksi... Alva osasi käsitellä pikkukoiraa tosi hienosti! Varoi tallomasta päälle ja sieti kyllä ihan yllättävän paljon parrasta, mahakarvoista, hännästä ja ties mistä kiskomista. Vähän sitä kyllä ihmetytti uuden tuttavuuden olemattomuus. Tarmo mahtuu ihan helposti kävelemään Alvan mahan alta - ihan siis kumartumatta :D Ja tämäkös isompaa koiraa hämmästytti, pieni kun katosi välillä ihan näkyvistä. Alva yritti kovasti pientä painiakin järjestää, mutta vähän oli hankalaa kun toinen lentää kaaressa selälleen kun vähän tassulla läppää :D
Tarmosta oli aivan törkeän siistiä, kun parakkitalossa oli piiitkä käytävä jota pitkin voi rallittaa! Lattia tosin oli aika liukas, mutta fiksu lapsi kehitti kätevän peppujarrutuksen. Alvalla oli itse asiassa vaikeampaa. Isommalla massalla oli vähän vaikea pysyä pikkukoiran äkkikäännösten perässä...
Ai mikä kokoero?
Ärsyttävä kakara..
Kotiin tultiinkin sitten turvallisesti äidin kyydissä, hän kun oli matkalla Espooseen oman siskonsa luokse. Sinne mekin Tarmon kanssa suuntaamme huomenna. Taas uusia ihmis- ja koiratuttuja luvassa siis!
