Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :) Vielä on laatikoita levällään ja tavarat hakevat paikkojansa, mutta kodilta alkaa silti tuntua! Tarmo tykkää pitkulaisesta käytävämäisestä eteisestä - siinä saa pihakoira kiihdytettyä itsensä aika kovaan vauhtiin. Myös sohva on aika mukava uusi tuttavuus, nojatuolihan on ihan pikkuvauvojen juttuja...
En tiedä kuvittelenko vaan, mutta jonkinverran on sisäsiisteysopiskelu mennyt mielestäni muuton jälkeen eteenpäin. Tai lähinnä kakalle Tarmo osaa ihan oikeasti pyytää ja samoin se on selvästi muutaman kerran pidätellyt pissiä monta tuntia että tullaan kotiin ja se pääsee pihalle. Ja todistettavasti Iso Poika on nostanut jalkaa jo ainakin kolmesti! Ja kylläpä se näyttääkin tärkeältä ja ylpeältä tehdessään niin. Hän ei olekkaan mikään pikkuvauva enää.
Laatikoiden purkamisessa ja tavaroiden kasaamisessa Tarmo on ollut erittäin reipas apulainen. Ja usein onkin nenä tai tassu jossain ihan väärässä paikassa... Onko muut veljekset yhtä kovia kiljumaan?! Tarmo on välillä ihan hurjan dramaattinen. Eilenkin illalla ulos lähtiessä heijastinliivi ilmeisesti hiersi johonkin ilkeästi ja pikkukoira huusi kuin olisi päätä leikattu. En edes heti tajunnut mikä oli vialla, tassuista etsin haavoja ja ties mitä. Vasta sitten loppui älämölö, kun älysin ottaa mokoman liivin pois. Loppulenkki siis käveltiin liivi kädessä... Ja sama liivi on siis ollut ihan päivittäin käytössä alusta asti.
Täältä on kyllä todella paljon helpompi ja mukavampi lähteä koiran kanssa ulos kuin Valpurintieltä! Eipä sielläkään suoraan autotielle joutunut, mutta aikalailla kapeaa jalkakäytävää sai paarustaa. Tämä alue on ihan eri tavalla rakennettu ulkoilijoita ajatellen. Ja tottakai vieressä on Keskuspuisto, siellä vasta lenkkimaastoa riittääkin.
Ja mun kannalta ehdoton plussa tästä asuinsijasta on suorastaan hävyttömän lyhyt työmatka! Maneesi näkyy takapihalta, meidän tallin ovelle on kävelymatkaa parisen sataa metriä. Tänäänkin aamulla vielä seitsemän jälkeen nassutettiin Tarmon kanssa tyytyväisenä aamupalaa ja silti olin ihan helposti puoli kahdeksalta jakamassa hevosille heiniä. Ekasta asuinpaikastani Koskelasta piti lähteä sunnuntaiaamuna puoli seitsemän liikenteeseen, jos meinasi olla ajoissa tallilla. Jonkinlaista parannusta huomattavissa...
Parina päivänä kun oli vähän suojakeli ehti lumi sulaa joistakin paikoista niin paljon, että paljas maa tuli esiin. Sekös talven lasta ihmetytti! Tarmolle avautuu kyllä keväällä ihan uusi maailma, se ei olekkaan vielä lumetonta aikaa nähnyt ollenkaan. Sitä odotellessa...:)
Eetun blogipäivityksestä tuli mieleen, että Tarmokin kävi viime viikolla eläinlääkärissä hakemassa ekan rokotuksen. Omaan tyyliinsä se hurmasi paikan molemmat eläinlääkärit ja sai hurjasti kehuja. Ja tietenkin sai, Tarmohan on maailman hienoin koira! Itse piikkiä Tarmo ei edes tajunnut, kun oli niin tohkeissaan koko paikasta ja nameista. Jäi hirmu hyvä mieli ja mielellään mennään parin viikon päästä uudestaan!
Ja vielä sohvanvalloitus:
