Viikonloppuna otettiin Tarmon kanssa taas suunnaksi Kotka. Tällä kertaa mentiin Tarmon kanssa ihan kahdestaan ja otettiin kulkupeliksi bussi. Molempiin suuntiin matka sujui Tarmon osalta hienosti, menomatkalla se ähräsi Oopperalle asti ja sammahti loppumatkaksi täysin. Kotimatkalla oli taas nii väsynyt pihakoira, ettei paljoa viitsinyt paikkoja katsella. Tasainen tuhina vaan kuului viereiseltä penkiltä koko matkan ajan :).
Minna ja Alva tulivat lauantaina, mutta perjantai-illan Tarmo sai olla talonvaltiaana. Tottunein ottein se tyhjensi Alvan lelut yksi kerrallaan laatikosta lattialle... Toin melkein kolme vuotta sitten Ruotsista Alvalle kanapehmolelun, joka ei jostain kumman syystä ole vieläkään kunnolla hajonnut. Laihtunut kyllä, muttei missään nimessä roskiskunnossa. Tai no - ei ollut hajonnut. Tarmo nimittäin suolisti sen aika tehokkaasti ja nyt ei kanasta kyllä ole enää paljon muuta kuin nahkat jäljellä. Ei mikään turha jätkä! Kameran tietysti unohdin kotiin, joten todisteita aiheesta ei ole esittää :(
Lauantaina käytiin ihmisvoimin teatterissa ja koirat jäivät keskenään pitämään taloa pystyssä. Tarmo sai osakseen yläkerran vessan Alvan jäädessä alakertaan. Portaiden alapäässä on meidän lapsuusajoilta jäänyt portti, joka on saanut uuden elämän koiraporttina. Ihan snautserinpitävä se ei kuitenkaan ole, joten vähän mietitytti pysyykö Alva sen takana alakerrassa kun Tarmo juttelee yläkerrasta. Ratkaisuksi kuitenkin keksittiin PYYKKITELINE. Se on nimittäin asia, jota fiksu ja filmaattinen snautseri pelkää ihan tosissaan :D Joskus eteisessä se ryykäsi seinää vasten olevan pyykkitelineen päälle ja sai sen kovalla kolinalla niskaansa. Kyllä muuten väistää nykyään moista kapinetta! Ja oli pysynyt hienosti pois Tarmoa härnäämästä, raukka...
Sunnuntaina sitten Tarmo suoritti kehädebyyttinsä :D Äiti kyllä soitteli jo torstaina kertoakseen, että sunnuntaina on Karhulassa match show. Nappasin varmuuden vuoksi paperit mukaan, vaikka oikeastaan olin jo päättänyt, ettei mennä. Seisomista ja juoksemista on kyllä harjoiteltu, mutta vasta ihan kotioloissa ilman häiriöitä. No, jonkinlainen mielenhäiriö kuitenkin iski ja lähdettiin paikalle! Onhan sekin kokemusta koiralle, vaikkei kehässä ihan osatakkaan käyttäytyä. Juoksu oli kiemurtelua nenä maassa ja seisominen lähinnä kauhistunutta istumista ;) Mutta tutulla hurmuritaidollaan Tarmo silti hankki punaisen nauhan! Tuomari ei valintaansa perustellut millään tavalla, enkä kyllä todellakaan ymmärrä hänen ratkaisuaan. Vastustajamme oli nätti pieni shelttineiti, joka ymmärsi kehäkäyttäytymisen salat aika paljon Tarmoa paremmin. Näin kuitenkin tällä kertaa... Punaisten kehässä meillä ei sitten tietysti ollutkaan enää mitään jakoa, ensimmäisten joukossa päästiin sisään lämmittelemään. Hauskaa kuitenkin oli!
Taisi olla aika rankka päivä ja koko viikonloppu, tältä näytti pihakoira koko illan kotona:
