Vettä vähän ripsotteli ja kylmäkin oli, mutta sehän ei haitannut mitään kun sain kuin sainkin koko viikonlopun vapaaksi töistä! Päätettiin lähteä mökille, vaikkei ilmojen herra ihmeitä luvannutkaan. Onneksi kuitenkin saatiin aurinkoakin ihan reilullä kädellä ja lauantainakin sade alkoi just kun saatiin ruokatavarat korjattua grillailun jäljiltä sisään. Viileää kyllä oli, ihan ei tehnyt mieli vielä uimaan edes saunasta! Polvia myöten heitin talviturkin, mulle se on paljon kun kyseessä on toukokuu ja merivesi ;) Pari viikkoa sitten tosin turkki lähti jo vähän selkäpuolelta, mutta sitä ei kuulemma lasketa kun oli vaatteet päällä ja tapahtuma aika lailla vahinko...

Tämmöisen komistuksen kanssa kyllä kelpaa mökkeillä!

Tarmo alkaa löytää itsestään sisäisen pihakoiransa! Se olisi viihtynyt ulkona ihan kaiken aikaa, eikä enää todellakaan vinkunut oven ulkopuolella kyttäämässä sisäänpääsymahdollisuutta. Aika kiltisti se pysyy lähietäisyydellä ja tulee takaisin kun huutelee. Välillä vähän korvat katoaa ja kuulo menee, kun näköpiirin ilmestyy jotain niinkin jännittävää kuin kärpänen. Minkäs sille pieni koira mahtaa, että on luppakorvat jotka ihan itekseen sulkeutuu!

Tarmonkin mielestä vesi taisi vielä olla aika kylmää, kahlaamaan se kyllä meni tosi innoissaan, mutta mahaa myöten vain kerran vahingossa. Selvästikään se ei kuitenkaan enää arastele vettä ollenkaan, vaan melkein ensitöikseen räiskytteli mereen.

Kierrosten kertyessä veteen myös siirryttiin hyvin erilaisilla tyyleillä, useimmille yhteinen tekijä oli päätön vauhti!
Näytteitä Tarmon uimahypyistä:

Veden suhteen siis on ainakin Armi-tädiltä saatu joitain geenejä! Samoin pallojen perään ollaan kuulemma tässä suvussa kovasti. Niin myös meillä...

Pallo!! Annatko jos oon nätisti??

Hei pliiiiiis!

Nyt oikeesti haluun!!

Ähäkutti!

Kyllä riittää virtaa tässä pienessä hepulieläimessä! Alvankin kanssa käytiin vähän nuhjaamassa Karhulassa. Silti jaksoi illalla taas juosta ihan samaan malliin ympäri ja ympäri. Huh! Ihan paras juttu kuitenkin oli pakastin vanhempieni kellarissa. Pienen (ja isommankin) koiran aarreaitta. Nimittäin arkku täynnä lihaa ja luita! Sieltä napattiin mukaan palanen potkaluuta ja hevosenlihaa kotiin tuomisiksi. Luu pääsi heti käsittelyyn, mutta hevosenlihoista eka pussi on vasta sulamassa jääkaapissa. Sitä ei Tarmon mun mielestä aikaisemmin ole syönyt, katsotaan mitä meidän nirppanokka aiheesta tuumaa. Muut lihat ovat kyllä tähän asti uponneet, mutta lohi sai aikaan aika kamalat irvistykset :D

Tässä kuitenkin Tarmo aarteineen. Ja se muuten kotiinlähtötohinassa kuskasi luunsa johonkin niin hyvään piiloon, etten kyllä löytänyt vaikka ihan tosissaan etsin! Siitä saa joku metsänelukka nyt hyvän iltapalan itselleen.

Kaiken juoksemisen ja rälläämisen jälkeen malttoi vähän rauhoittua auringossa

Ja illalla tuli kyllä iso väsy, jota oli hyvä hoitaa luu pään alla ja Veli kainalossa! (Meillä lelut tuppaavat saamaan nimen syystä tai toisesta ja tämä kyseinen elukka tosiaan on nimeltään Veli. Se tuli taloon joulun tienoilla (vai peräti joululahjaksi Alvalle?). Samaan aikaan toinen uusi lelu oli mustavalkoinen koirapehmolelu, jonka nimeksi tietysti tuli Tarmo. Loogisesti tämä kissaeläin on Tarmo-lelun Veli, koska ne niin samanaikaisesti ilmestyivät!)

Tarmo latailee täällä akkuja ja valmistautuu seuraavaan mökkireissuun! Tosin väsymykseen en usko, sellaisen pyörremyrskyn se pisti äsken tallilla Whoopien kanssa käyntiin. Väsyyköhän tää koskaan?