Kotona ollaan taas, mutta tällä kertaa en osaa sanoa onko koira vai ihminen väsyneempi! Oli hurjan kiva mökkiviikonloppu ja puuhaa tosiaan riitti. Ja ruokaa... Ensi viikon voisi varmaan taas viettää tukevasti paastoten, että mahtuisi taas vaatteisiinsa!

Lähdettiin ajelemaan Haminaan torstai-iltana, hyvin säästyttiin pahimmalta ruuhkalta, kun lähdettiin liikkeelle vasta kuuden jälkeen. Ennen lähtöä ehdittiin käydä ostamassa jotain maailman hienointa:

Aah, RIIPPUMATTO! En ole tiennyt että multa tällainenkin puuttuu, mutta nyt olen koukuttunut siihen ehkä lopullisesti. Ja huomaathan kuvassa salakavalan linssiluteen... Nyt on enää yksi ongelma: tappelu riippumattovuoroista :D Näitä siis täytyisi olla monta rivissä, että olisivat kaikki tyytyväisiä.

Kelit suosivat koko viikonlopun ajan, vaikka sateella etukäteen uhkailtiin. Perjantaiaamuna tuli ehkä kaksi pisaraa, mutta aurinko ei viitsinyt kunnolla edes väistyä niiden takia. Ei siis tarvinut paljon sisällä istua! Pihakoirakin pääsi toteuttamaan itseään täydellä antaumuksella, se ei tainnut kovin montaa kertaa turhaan käydä sisällä. Ulkona oli niin valtavasti vahdittavaa ja tarkkailtavaa! Ja vahtia Tarmo kyllä tosiaan osaa. Ei päässyt kukaan meidän pihapiiriin huomaamattomasti. Kyllähän se kotonakin välillä haukahtaa, jos joku menee ikkunan ohi kovalla metelillä, mutta tällainen antaumuksellisuus oli jotain ihan uutta!

Oikeastaan tuossa samassa pihassa on kaksi mökkiä, joten liikennettä riitti näin juhannuksena. Muutenkin alueella on aika paljon mökkejä, eläimiä ja liikennettä. Ihan vahtimatta Tarmoa ei uskalla pitää vapaana. Se kuitenkin viihtyy pihalla puuhastelemassa ihan yksinkin, joten se saa viettää aikaansa pitkän pyykkinarun päässä. Toki se solmii itsensä vähän väliä milloin minkäkin ympäri, mutta ylättävän tyytyväisenä se osaa narussa olla. Paljon juoksennellaan ja leikitään vapaanakin, joten eiköhän pihakoiran liikunnan tarve tule aika lailla tyydytetyksi!

Puuhakas pihakoira ehti taas kokeilla montaa lajia. Uusi tuttavuus oli koripallo:

Nyt on ilmassa huijauksen makua!

Myös jalkapallo sujuu näin MM-kisojen kunniaksi mallikkaasti. Vastustajana Juhan serkku Vellu.

Myös tennis- ja pesäpallot saivat kyytiä.

Pikajuoksu on aina hyvä lisä mihin tahansa treeniin.

Mölkyn sääntöjä Tarmo ei ihan vielä oppinut, sen mielestä oli hauskinta kaataa kaikki palikat juosten. Ja aika hölmöjä palikoita ne kyllä oli, kun eivät mahtuneet suuhun millään!

Kaiken urheilun keskellä pitää muistaa myös pitää huolta kentän kunnosta.

Rannassa kova juttu oli ravustaminen.

Merituulen tuoksuttelua

Laituri oli Tarmolle ihan uusi juttu, se laitettiin talven jäljiltä paikalleen vasta pari viikkoa sitten. Se olikin alkuun aika jännä paikka! Tuulinen, liukas ja erittäin epäilyttävä. Ensimmäiset lähestymiset tapahtuivat todella varovasti hiippaillen ja rakojen yli hyppien. Viikonlopun edetessä vauhti kiihtyi, mutta selvästi koko laiturijuttu oli Tarmosta aika hermostuttava. Jos joku paistatteli päivää laiturin nokassa, se juoksenteli eestaas rantaan ja laiturin päähän eikä osannut rauhoittua ollenkaan.

Vastatuuleen!

Veneen lasku sujui mainiosti, kun oli hyvä neuvoja mukana

Myös pingistä pelattiin, Tarmo oli aika nopsakinttuinen pallopoika. Samoin sulkapallo on nykyään entinen sulkapallo. No - kukas sitä näin kovalla tuulella olis halunnutkaan pelata...

Liikuntaharrastusten lisäksi ehdittiin harrastaa monenlaista seurustelua ja tietenkin syömistä. Grillaaminenkin on tarkkaa puuhaa, joten onneksi on ylitarkastaja paikalla! Grillimestarina Juhan isä, joka on yksi Tarmon ihan ehdottomista lemppari-ihmisistä :)

Oma herkku kuitenkin nautittiin ilman grillausta

Perjantaina käytiin päivällä Karhulassa kahvittelemassa. Siellä olikin aikamoinen hulabaloo, juhannuksen viettoon olivat nimittäin saapuneet Alva, Rally sekä Tessa. Soppaan kun lisättiin vielä Tarmo, oli vauhtia riittämiin. Tässä ainoa kuva, johon sain koko nelikon osumaan samalla kertaa... Etummaisena siis Tessa, seuraavana Alva, takana Tarmo ja makoilemassa Rally.

Tapahtumaa oli koko ajan niin paljon, ettei Tarmo-raukka malttanut ummistaa silmiä ollenkaan. Perjantai-iltana istuttiin isolla porukalla iltaa meidän mökillä, se taisi olla pienestä koirasta vähän stressaavaa. Naapurit tulivat paikalle tipoittain ja jokaiselle piti vähän älähtää. Pelejä piti vahtia - kaikkia yhtä aikaa. Rankkaa! Kauan kesti, ennen kuin se edes vähän antoi periksi. Muutaman minuutin kerrallaan se ummisti silmiä, mutta sisälle ei malttanut mennä.

Lauantaina käytiin naapurissa istuskelemassa ja Tarmo jäi ihan tyytyväisenä omalle mökille nukkumaan Juhan vanhempien kanssa. Pari kertaa kuulemma piippasi perään, mutta sen jälkeen aloitti määrätietoisen tuhinan. Tarmo siis nukkui hyvin, mutta Juhan ja Jarin (Juhan veli siis) kanssa kotiuduttiin vastan puoli kolmen korvilla. Vahtikoira päästi taas sen sorttisen metelin, että olisi ihan oikeasti säikäyttänyt jos ei olisi tiennyt mikä siellä on vastassa. Meillä ei tarvitse enää paljon mökin ovia lukita!

Tänään on kyllä todellakin väsyttänyt. En edes muista, koska olisin viimeksi valvonut samalla tavalla kuin eilen. Taidetaan kohta käpertyä Tarmon kanssa yhteisen peiton alle ja nukkua ainakin tosi myöhään! Mulla on nimittäin vielä huominen vapaa. Tää on taas tätä kesää!!