Kyllä meillä tosiaan sittenkin taitaa olla ihan ehta ja oikea pihakoira!
Viikonloppu oli kuulemma mennyt mukavasti pihahommien parissa. Alkuun piti vähän ihmetellä heitteillejättöä, mutta ulkopuuhissa itkut unohtui äkkiä. Tarmo oli ollut tosi näppärä apuri rikkaruohojen ravistelussa ja risujen kantamisessa. Yötkään eivät aiheuttaneet ongelmia, tyynesti se oli kiivennyt äidin jalkopäähän ja vedellyt sikeitä aamuun asti ja lauantaina vielä puoli aamupäivääkin. Onhan se nyt rankkaa tehdä kauhean reippaana töitä koko ajan!
Sunnuntaina oli ollut aika hiljainen automatka, kun koirasta oli kertakaikkiaan virta loppu! Kotona se jaksoi vähän heilauttaa mulle häntää ennen unien jatkamista. Ja sitä unta kyllä riitti maanantaiaamunakin ihan kiitettävän pitkään :D Taisi meillä molemmilla olla vähän univelkaa pois nukuttavana, niin sikeästi päästeltiin puoli yhteentoista asti! Tarmo ei olisi vielä silloinkaan viitsinyt millään nousta...
Akku loppu, ei jaksa edes omalle tyynylle asti siirtyä:
Leirielämäkin oli siis varsin väsyttävää, mutta ah niin hauskaa! Bambi on edelleen ihan ykkösratsu, mutta tällä kertaa kokeilin silti pikkutamma Fortuunaa. Sekin oli kyllä varsinainen Formula! Perjantaina aloitettiin rataesteillä kentällä ennen pellolle lähtöä ja useampi Formulla aiemmin mennyt varoitteli, että saan herätellä sitä ihan tosissaan että päästään vireeseen. Öö, ei! Kaasu kyllä löytyi, enemmän oli sanomista jarruissa. Enpäs ole aikoihin päästellyt yhtä lujaa, kuin Formulla laukkarataa ympäri. Taas on kouluratsastuspölyt karisteltu hetkeksi saappaista!
Sunnuntain "kisassa" päästiin maaliin kyllä helposti ilman estevirheitä, mutta liian nopeassa ajassa. Ja kun ei me edes mun mielestä menty kovaa ennen kuin viimisen esteen jälkeen maaliin! Kenttäratsastuksen helpoissa luokissa on aikaraja molempiin suuntiin, että touhussa säilyy joku järki ja turvallisuus. Muuten olisi Formu ollut selkeä voittaja :D
