Ja vieläpä ehdottoman tehokas vahtikoira! Viikonlopun ohjelmassa oli siis taas mökkeilyä ja kertakaikkisen kesäistä keliä :). Onnellisia ollaan me, joiden autossa on ilmastointi! Eipä voisi paljon koiran kanssa tällä ilmalla reissuun lähteä ilman sitä. Tarmokin alkaa olla hirmu pätevä autoilijakoira. Pitemmille matkoille annetaan edelleen puolikas postafen-tabletti ja se on selvästi helpottanut oloa. Tarmo pinkoo häntä suorana autoon, kun tajuaa että ollaan lähdössä. Osaa hienosti kiivetä omalle paikalleen takapenkille, eikä enää pahemmin vänise turhia matkan aikana. Hieno hauva <3

Merivesi oli TOSI lämmintä. Todisteita ei tietenkään ole, koska mittari lähti myrskyn mukaan jokunen vuosi sitten. Se kuitenkin kertoo tarpeeksi, että jopa minä uin useamman kerran päivässä ja Tarmokin kahlasi pariin otteeseen vahingossa uimasille asti. Oikeastaan rannassa oleilu olikin kuumimpaan aikaan ainoa siedettävä tapa viettää aikaansa. Mereltä kävi koko ajan sen verran tuuli, ettei tullut tukala olo. Nyt en osaa päättää, onko tää parempi juttu kun riippumatto:

Ihmisten uimiseen Tarmo suhtautuu aika huolestuneesti :) Kurkottelee kaula sojossa laiturin päässä etutassut ylimmällä portaalla. Kai se rajansa tietää, mutta näyttää kyllä silti aika huteralta! Pari kertaa oli kyllä horjahdus tosi lähellä. No - eipä olisi eka kerta kun tämä pihakoira putoaa laiturilta...

Uitettu laiturivahti:

Hepuleita saatiin niin maalla kuin merelläkin:

Lauantaiaamuna siirryin kuuden maissa ulos riippumattoon nukkumaan, kun aurinko alkoi lämmittää makkarin ikkunasta vähän liikaa. Nappasin Tarmon narun päähän, kun sille ei enää millään tullut uni silmään. Kylläpäs muuten nukuttikin pihalla hyvin vielä pari tuntia! Sinä aikana toimelias koirahuligaani muotoili uudestaan maahan jättämäni kengät sekä kaivoi ihan julmetun syvän kuopan riippumaton viereen. Kaivuri-intoilua koitettiin sitten ohjata vähän parempaan kohteeseen, tuo kanto kun pitäisi saada pois keskeltä kulkuväylää. Olihan sekin ihan kelvollinen kohde!

Kaivausurakoitsijamme Mustanaamio! Tosin tässä kohtaa jo vähän siistiytyneenä versiona... Oli aika roiston näköinen koira parhaimmillaan!

Ja suojavärinhän on oltava koko kropan peittävä, tottakai...

Vaan kummasti tuo valkoinen karva aina ihan itsekseen puhdistuu, kun lika rapisee pois. Suolavedet täytyy iltasella huuhtoa pois kutittamasta, mutta muuten ei pahemmin pesuntarvetta ole ilmennyt.

Kaiken puuhastelun päälle pitää tietenkin muistaa syödä hyvin. Asiantuntevan grillimestarin johdolla ei voi saada aikaan kuin gourmet-aterian! Koskeminen vaan on harmi kyllä kielletty, joten laadunvalvonta täytyy suorittaa hajuaistiin pohjautuen. Toimiihan se niinkin!

Ja ruuan päälle on paras ottaa kunnon lepo, että jaksaa taas rällätä lisää!

Vahtikoiran hommat tosiaan taas sujuivat kovalla metelillä. Ei ihan uskoisi, miten kova rähäkkä noinkin pienestä koirasta irtoaa. Eivät ainakaan jääneet huomaamatta pihaan ajajat... No, toteuttakoon sisintänsä mökillä, sinne sitä ääntä mahtuu! Kotona moinen meteli kun saa stopin heti alkuunsa. Ylpeänä voin kertoa, että kyllä meidän rapussa haukkuvat paljon enemmän muut koirat kuin Tarmo.

Näin siis helteet täällä. Tänään on ollut aika nuutunut ja väsähtänyt pihakoira, mutta varmasti väsyttää viikonlopun touhuilut yhtä paljon kuin kuumuus. Nyt lataillaan taas pari päivää ja keskiviikkona ehkä pyörähdetään taas Kotkaan päin. Rankkaa se vaan on olla pieni koira :).

Mulla on muuten edelleen epäselvää tuo pihakoirapäiville pääsy :(. Ilmoitin nyt Tarmon kuitenkin, kun tänään siihen oli viimeinen mahdollisuus. Harmittaa kyllä tosi paljon, jos en saa päivää vapaaksi eikä päästä paikalle! Toivotaan parasta :). Onkos muut velipojat lähdössä reissuun? Olisi valtavan kiva nähdä!