Nyt mekin ollaan koettu se mistä kaikki puhuvat ja ymmärretään miksi puhuvat! Takana siis on Pihakoirapäivät 2010 ja taskussa roppakaupalla hyvää mieltä :)

Tänä vuonna siis kokoonnuttiin Kouvolan Elimäellä Koivulan puutarhalla. Paikalla oli lähemmäs 60 pihakoiraa, joten vilskettä riitti. Isoon porukkaan mahtuu jos jonkinmoista mallia ja väritystä. Eipä ollut kahta samanlaista koiraa näkyvissä! Jännää oli huomata, miten Tarmo todellakin on aika iso kaveri moneen muuhun jopa aikuiseen urokseen verrattuna.

Velipojista Ilpo ei päässyt paikalle, mutta muuten oli koko katras edustettuna. Aivan ihania poikia kaikki! Jännästi kaikki ovat ihan omanlaisiansa, mutta silti niin veljeksiä kuin vaan voi!

Pojat Siirin/Lauran ikuistamina:

Ykkönen, Villiniityn Into-Iivari eli Iivari

Kakkospoika Tarmo

Kolmonen, Villiniityn Iiro-Nestori eli Remo

Ja vielä nelonen, Villiniityn Illi-Vilperi eli Eetu

Selkeästi Eetu ja Tarmo ovat isoja jässiköitä, Remo ja Iivari paljon pienempiä. Samoin kuulemma Ilpo on yhtälailla melko kapoinen.

Vielä koko porukka Bertta-mamman kanssa!

Itse paikalle saapumisen tarkoitus tietysti oli jokavuotinen pihakoirin open show, mutta vähintään yhtä mukavaa oli nähdä veikat, kaikki muut pihikset ja tietysti ihmiset!

7-9kk urospennuissa edustivatkin vain nämä Villiniityn pojat. Kokemusta ei juurikaan näyttelytouhuista ollut kellään - ei esittäjillä eikä koirilla. Mutta harjoitus tekee mestarin - kuulemma. Tarmosta ainakin on t-o-d-e-l-l-a mälsää seistätököttää paikallaan ja näyttää muka hienolta. Pyh. Kotona tai tutulla lenkkipolulla se saattaa joskus onnistua, mutta harvemmin muualla. No - eipä olla tosin ainakaan liikaa myöskään harjoiteltu... Liikkuminen on meille paljon helpompaa, olin tosi yllättynyt miten kiltisti Tarmo kehässä meni. Ei ollut minkäänlaista nelivetoa eikä nenäkään ihan liimautunut maahan. Minähän en tätä touhua osaa ollenkaan ja Tarmokin on varsinainen väkkärä. Taidettaisiin molemmat tarvita oppia joltakin osaavammalta!

Maailman komein <3 Kiitos tästäkin kuvasta Siirille! Tai Lauralle, kuka siellä kameran takana on ollutkaan :)

Koko veljessarja sai oikein mukavat arvostelut. Tuomarina oli siis Kristiina Niemelä ja Tarmosta hän sanoi seuraavaa:

"Erittäin lupaava 8kk. Kaunis pään profiili. Leikkaava purenta. Kuono-osan tulee täyttyä. Riittävä otsapenger. Kauniit silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman pitkä lanneosa. Ikäisekseen hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvät kulmaukset. Hyvin asettunut häntä, jonka kantaa melko korkealla ja selän päälle taittuneena. Ystävällinen."

Minkäänlaisin odotuksin ei lähdetty liikkeelle, mutta ykköspaikalle tuomari meidät silti ohjasi! Olin jo ihan äimissäni tässä vaiheessa, mutta vielä leveämmäksi hymy muuttui, kun päädyttiin ykköspaikalle vielä pentujen paras uros -luokassakin. Vaude!

ROP-pentu -kehässä voiton vei narttu Merramäen Blossom, joten Tarmo siis oli VSP-pentu. Heh, kyllä tätä piti pari tuntia sulatella ennen kuin meni ihan jakeluun asti!

Näiden hyörijöiden kanssa poseerauskuvien ottaminen oli jokseenkin haasteellista...

Loppupäivä olikin hyvä kuluttaa veljesten keskiseen painikisaan. Suurimmasta hulinasta Tarmo kyllä selvästi vähän vetäytyi pois, mutta väen vähetessä silläkin into lisääntyi. Eetu ja Remo lähtivät vähän aiemmin, joten jäätiin Päivin ja Iivarin kanssa kehän reunalle. Tässä vaiheessa Tarmokin otti kunnon painiotteen ja nautti koko rahalla :)

Pojat nauraa hienostelutouhulle

Muiden luokkien jälkeen oli vielä kasvattajaluokan vuoro. Pitkän pohdiskelun jälkeen Heli laittoi kehään Alman, Artun, Kaapon sekä Tarmon! Ja hyvät valinnat olivatkin, sillä Villiniityn porukka uusi viimevuotisen voittonsa! Hyvä me kaikki ja onnea Heli!

Onnelliset voittajat :) Vasemmalta minä ja Tarmo, Minna ja Arttu, Heli, Anna-Karin ja Alma sekä Olli ja Kaapo.

Tässä vaiheessa meidänkin oli pakko lähteä ajelemaan takaisin Kotkan suuntaan, joten junior handler jäi näkemättä. Tarmo simahti autoon ihan samantien, pieni pihinä vaan kuului koko kotimatkan :D Ja tänään muuten matkattiin ilman pahoinvointilääkettä - se kun taitaisi näyttelyssä oikeastaan olla doping-aine. Ehkä pikkuhiljaa päästään tämän matkapahoinvointivaivankin ylitse!

Kotona piti tietysti vielä ottaa poseerauskuva palkintojen kera:

Tosiaan pentuluokasta saatiin myös KP. Kyllähän tämä menestys makealle maistui ja näyttelytouhu tuntui ihan mukavalta. Eiköhän Tarmo jotain näyttelyitä tule käymään, ihan jo siksi että eri tuomareiden mielipiteet koirasta kiinnostavat. Vaatii vaan suunnattomasti rohkeutta ilmoittaa se ekaan ihan oikeaan viralliseen! :D Vantaalla olisi syyskuussa ryhmänäyttely, johon on vielä tämä viikko aikaa ilmoittautua. Saa nähdä, riittääkö rohkeus!

Sunnuntai vietettiin mökillä mitään tekemättömyyden merkeissä. Rannassa alkaa olla ikävästi merkkejä sinilevästä :( Vielä kuitenkin sai Tarmo touhuilla vedessä, mutta täytyy seurailla tilannetta. Kurjaa, jos tästä riemusta täytyy mökillä luopua, kun kesääkin on vielä vaikka miten paljon jäljellä!

Meidän laiturilla majailee usein tanskalais-ruotsalainen meripystykorva...

...jolla on myös omanlaisensa näkemys pallojumpasta.