Kylläpä taas valittiin oivallinen viikonloppu mökkeilylle, kelit suosivat ihan olan takaa! Nyt on taas nautiskeltu koko rahalla :)

Juha vietti viime viikon myöhäistä kesälomaa ja minäkin päätin ohittaa perjantaisen koulupäivän. Päästiin siis liikkeelle jo torstai-iltana. Kummasti vaan se viikonloppu pidentyy ja tuntuu ihan kokonaiselta lomalta, kun siihen lisää vaivaisen yhden päivän. Ja koiranpoikanen tykkää!

Mulla on ollut rasittava on-off -flunssa jo reilun viikon verran. Se taitaa jo vaikuttaa aivotoimintaankin. Tomerana nimittäin pakkasin Tarmon reissukassin ihan ensimmäisenä, ennen omia tavaroitani. Nostin sen eteisen naulakkoon odottamaan, ettei ruokapurkki aiheuta liian suurta kiusausta. Siinä naulakossahan kyseinen kassi kiltisti odotteli sunnuntaihin asti... Olipa taas älykäs olo!
No, vahinkohan nyt ei sinänsä ollut kovin suuri. Ei ole ihan vielä vaatteille tarvetta ja ruokaa saa muualtakin kuin Helsingistä. Lähinnä heijastinliiviä oli illalla ikävä, ei meinaan erota edes valkoista koiraa kuin ihan muutaman metrin päästä. Jos sitten seuraavalla kerralla koittaisi muistaa...

Torstai kulutettiin siis lähinnä sisällä pötkötellen. Sen verran vie flunssa voimia, että minä ainakin olen ollut joka päivä ihan kypsä nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Tarmon herkkuluukin jäi tietenkin kotiin, eikä oikein ollut mitään lelujakaan mukana. Päädyttiin siis kokeilemaan jo aiemmin esittämääni ideaa - ratakiskonpätkää!

Tosin tämä taitaa olla vasta harjoituskappale. Vaan yllättävän paljon sekin kesti, vaikka vain puuta onkin.

Perjantaiaamu koittikin sitten niin mahdottoman kauniina, ettei paljon tarvinut sisätilaviihdykkeitä mietiskellä!

Viihtyisihän täällä enemmänkin :)

Samoin tuumaa pihakoira!

Juha kävi päivällä opiskelemassa matematiikkaa, joten me Tarmon kanssa lähdettiin Iran luokse viihdyttämään itseämme. Kiitos vieraanvaraisuudesta! Lenkkeiltiin, juotiin teetä ja naureskeltiin hassulle koiralle. Onkohan siihen päässyt kuitenkin livahtamaan mukaan osa kissaa?! Aika uhkarohkeasti kiipijäinen keikkui sohvan selkänojalla kurkkimassa ikkunasta.
Liian ihana pehmolelu piti pistää vaatekaappiin piiloon ja eteisen tuolissa nököttävä tyyny palauttaa aika monta kertaa takaisin paikoilleen. Muuten oltiin mun mielestä aika sivistyneitä vieraita! Kylläpä olinkin ylpeä, kun Tarmo pyynnöstä toi Iralle villasukat lattialta. Sillehän on jotain oppeja taas tarttunut päähän!

Hyvillä mielin siis palailtiin mökille metsittymään. Tikkataulu, vanha vihollinen, aiheutti taas pienimuotoisa hepulointia. Vaan katsokaapa fiksua poikaa, se yrittää syödä taulua pystyssä pitävät narut poikki. Ei mikään turha kaveri! 

Tästä saat, pirulainen!! (Huomioikaa ihan oikeasti heittämällä heitetty kymppi ;) )

Mökin parvessa on Tarmon mielestä jotain uskomattoman kiehtovaa. Siellä se tahtoisi jatkuvasti oleilla ja touhuilla omiaan. Hyvähän siellä onkin ylvästellä.

Ja peränurkassa on oivallinen koirankokoinen kolo, jossa voi mutustella eväitä.

Fiksuna poikana Tarmo ymmärtää kyllä varoa parven reunaa, kertaakaan se ei ole siinä kurkotellut yhtään pelottavan näköisesti. Itse asiassa koiran alas hakeminen onkin hivenen haasteellista. Matka rappusia lattian tasoon taitaa olla koiraperspektiivistä aika hurja juttu. Melkeinpä pitää olla kaksi ihmistä avittamassa, että homma onnistuu. Toinen opastaa ylhäällä ja toinen toimii hissinä. Tällaisen ilmeen saa vastaansa, jos yksin yrittää...

 

Oltiin kovin puuhakkaita jo perjantaina, mutta lauantaina sitä vasta tekemistä riittikin! Aamulla olin happihyppelyllä rannassa ja löysin tosi kauniin punikkitatin. Siitähän innostuin ja lähdin tutkailemaan lähistöä tarkemmin. Siinä ihan mökin kyljessä vaan tuppaa metsä olemaan sellaista ryteikköä, ettei sienistä ollut tietoakaan. Sieniretkelle siis!
Ja taas oli koira elementissään. Se nuuskutteli ja tuhisi ja kanniskeli ihan valtavia keppejä matkassaan. Näin häiriöttömässä ympäristössä se tulee luokse viivana kun vähän ehdottaa. Eikä se kyllä kauas hiippaile muutenkaan, hienosti vahtii ja seurailee meidän liikkeitä. Tähän on pyrittykin! Näin kaupungissa vaan tahtoo harjoittelu olla kovin hankalaa. Hienoa siis huomata, että homma toimii :)

Näin me metsäiltiin:

Saaliina hyvä läjä suppilovahveroita, aika pieniä kylläkin. Voitatteja löytyi myöskin aikalailla, mutta ne olivat kaikki jo vähän elähtäneitä, joten jätin ottamatta. Tuo yksi valtava punikkitatti oli silti pakko kerätä kyytiin! Pienempi on siis se pihalta löytynyt innoittaja. Kyllä näistäkin eväistä sai aika makoisan kastikkeen! Lisää suppiksia olisi ollut vielä vaikka miten, mutta osasinpa olla ahnehtimatta ihan liikaa :)

 

Vaan tiedättekös mikä tämä on?!

Hih, se on parraton snautseri!
Alvalla oli nenässä ihottuma, jonka takia piti partakin ajaa pois. Eihän tota voi nauramatta kattoa!

Minna ja äiti olivat lauantain Lappeenrannassa pakkailemassa Minnan vanhaa asuntoa pakettiin. Haettiin kauppareissulla Alva Karhulasta mökille, että silläkin olisi jotain ohjelmaa. Todellakin, ohjelmaa riitti...

Alva ottaa pihan haltuun (ja Tarmo tapansa mukaan oikoo minkä ehtii...)

Kahvittelun ajaksi pistettiin kaverukset naruun, joukossa kun tyhmyydellä on tapana vähän tiivistyä... Eli tyyppejä ei ehkä enää näkyisikään ihan omassa pihassa. Riitti sitä puuhaa niinkin.

"Hei mikä täs on?!"

"Mitäs tehään?"

"No kaivetaan!!" Alva toimii työnjohdollisena puolena.

Ja vuoronvaihto

Kyllä oli illalla hiljaisia koiria! Tasainen tuhina ja vieno kuorsaus vaan kuului. Minna ja äiti hakivat kotimatkalla Alvan kotiin, oli kuulemma sekin ollut vähä sippi kotonakin. Tarmo ei viitsinyt edes juosta perään, kun käytiin välillä saunassa lisäämässä puita. Melkoisen ennenkuulumatonta!

Hyvä unipaikka löytyi sohvapöydän alta.

 

Ja etteivät kuvat loppuisi kesken...:)

Sunnuntaina lähdettiin kotimatkalle vähän aiemmin, että ehdittiin koukata Korian kautta. Hieno loppuhuipennus tälle kivalle viikonlopulle!! Oli tosi kivaa nähdä Berttaa ja Inkkua ja tietysti Heli teitä! Tarmo on äitiinsä ja mummoonsa verrattuna aikamoinen jötikkä, mutta naamaltaan ja ilmeiltään kyllä tosiaan ihan ilmetty Bertta. Äitinsä poika :)

Kamera ei tahtonut näiden vauhtihirmujen perässä pysyä ollenkaan. Tämä taitaa olla ainoa kuva, johon sain koko kolmikon osumaan.. Aika hyvin näkyy kokoero, vaikka asennot niin erilaiset ovatkin.

 

Tarmo ja Bertta-mami harjoittelivat ilmeisesti jotain itämaista taistelulajia.

Seuraavaa vierailua odotellessa siis!

 

Jos nämä kuvat nyt tällä kertaa riittäisivät. Minä jatkan teen lipittämistä ja koitan meditoida kurkusta karheuden ja nenästä tukot pois. Huomenna alkaa viiden viikon harjoittelu, eikä oikein olisi varaa nyt olla kipeänä (no, ihan kuin olisi koskaan...). Tämä rupeama kun on ohi, niin se on kuulkaa jo marraskuukin pitkällä! Harjoittelu tietää hitaita heräämisiä ja rauhallisia aamuja, mutta tietysti taas iltojen kustannuksella. No, vaihtelua se on tämäkin. Tänä syksynä kun näitä kouluhommia riittää ihan tarpeeksi...