Tarmo vietti viikonlopun Juhan mukana Haminassa ja maatapötköttää nyt sohvalla ihan taju kankaalla. Taisi olla taas aika väsyttävää olla poissa kotoa :) Voin nimittäin kokemuksesta kertoa, että rankkaa se on! Me nimittäin käännettiin taas perjantaina tyttöjen kanssa auton nokka Ylöjärven suuntaan ja lähdettiin heppailemaan antaumuksella koko viikonlopuksi. Kivaa!!
Paikkana oli siis vanha tuttu Jutan talli. Kävin itse kyseisessä paikassa ekaa kertaa leirillä kaksi ja puoli vuotta sitten. Sen jälkeen on leirikertoja kertynyt ja kerta kerralta on hienompaa, jos vaan mahdollista! Jutan valmennus on tosi tehokasta ja hänen ajatusmaailmansa ratsastuksen suhteen vastaa sopivasti omaani. Lisäksi viereinen pelto maastoesteineen on toki melkoisen vetovoimainen seikka... Hyvällä tutulla porukalla leireily on vaatimattomissakin majoitusolosuhteissa loistavaa lomailua!
Mukana siis olivat:
Ellu ja Allu. Nimetkin rimmaa, kuin luodut toisilleen siis! Ja siltä näytti menokin joka lajissa. Ellu vaan on niin pirun taitava!
Tiia ja Ebony. Tiia lähti ekaa kertaa mukaan viime keväänä - ja jäi koukkuun! Kolmas viikonloppu tänä vuonna Ebonyn kanssa, näillä naisilla synkkaa yhteen!
Veera ja Humma. Heppa on oikealta nimeltään Hurmurilla, on aika osuvaa! Ihana tyyppi, korvat hörössä tekee mitä vaan! Juoksi vielä kilpaa vuosi sitten, mutta on omaksunut ratsun hommat tosi näpsäkkäästi. Jarruissa on välillä vähän sanomista, varsinkin maastossa hypätessä...
Riina ja Bambi. Tälläkin hevosella on nimi kohdallaan - Perfetto. Sitä se juurikin on! Itsekin olen Bambiin kovasti ihastunut, mutta kokeilin silti taas uusia tuulia.
Hanna ja Corde. Korppu oli vasemmalle vähän korppu tosiaan, mutta muuten varsin hurmaava tamma! Ilmaiseksi ei saanut mitään, mutta kyllä löytyi liikettä kun alkoi ratsastaa. Kuva loppuraveista piiitkällä hepalla, mutta kyllä sieltä kuulkaa aika paljon parempaakin irtosi. Tykkäsin!! (Mutta siitä en tykkää, että ton ämmän täytyy näyttää kyydissä lähinnä peräpukamaiselta kanalta, vaikka heppa on kiva ja yrittää parhaansa...)
Lihakset kipeinä siis seuraavaan viikkoon :) Tällä leirillä harrasteltiin ihan kaikkia lajeja eikä rällätty vaan pitkin peltoa. Sain tosi paljon uusia ajatuksia ja fiilistä sileällä ratsastamiseen. Nyt on taas ihan eri tavalla intoa kuin pitkään aikaan! Korppu oli vähän eteenpäin poljettavaa mallia, mutta vastasi kyllä ratsastukseen kun vaan jaksoi ja muisti nähdä vaivaa. Erittäin opettavaista siis...
Eilen käytiin aamupäivällä tunnin verran pellolla hyppäämässä. Kyllä muuten laukkarata on jo melkein yksinään se juttu, jonka takia kannattaa ajaa Ylöjärvelle! VAU mikä jousto löytyi tamman laukasta, kun lähdin ekalle rauhallisemmalle kierrokselle. Ja kun laskin toisella kierroksella hanat auki, oli meininki aikamoinen. Meille kotiin kanssa laukkarata!! Hyvällä pohjalla ja turvallisessa paikassa kun voi oikeasti lasettaa niin kovaa kuin hevosesta lähtee, ei tarvitse pelätä kaikenmaailman sienestäjiä ja suunnistajia, joita täällä loikkii puskista eteen.
Monen kuukauden tauon jälkeen piti taas vähän muistella maastossa hypätessä vaadittavaa tempoa. Ja sitä, ettei kyttäävän hevosen kanssa kannata luottaa mitenkään liikoja... Tehokas muistinvirkistyskeino oli vähemmän hallittu kylkilaskeutuminen eräänkin esteen jälkeen ;) Oli meinaan sen jälkeen taas ihan eri tavalla narut kädessä ja jalka kiinni. Kaljat jouduin kyllä illalla tarjoamaan tippumisen kunniaksi, mutta ehkä tästäkin taas opittiin jotain! Pellolla löytyi muuten neidistä poweriakin, vinkuna vaan kävi kun perä yritti lentää :D
Rataesteillä tehtiin melkoisen teknisiä harjoituksia. Taas piti vähän äheltää ja säheltää, ennen kuin aloin ratsastaa tosissani. Korppu oli kyllä tosi mahtava! Teki just miten ratsastin, oli huolimaton ja pelle jos itse olin hölmö. Mutta tosi rehti ja rehellinen, kun vein asiat loppuun asti. Vesimaton kanssa sillä on kuulemma isompikin henkilökohtainen ongelma, mutta tänään homma kyllä toimi ihmeen hyvin. Vähän isoja jänispomppuja, muttei mitään kovin suurta yritystä kieltää. Jee, oli hienoa!
Varailtiin jo seuraavaa leiriä viimeistään tammikuulle. Heppailu on kivaa ja nyt on taas tosi kova into päästä soveltamaan uusia oppeja meidänkin hevosiin :)
Näkemisiin siis, Korppu!
