...eli pimeitä iltoja ja monenmoisia kiireitä. Harjoittelua, rutkasti kouluhommia ja harrastelua vielä päälle. Kuten sanottu, aamuisin on nyt aikaa kun työpäivä alkaa vasta kymmeneltä, mutta iltaisin ei paljon ehdikään. Jos joku mun tulevassa ammatissa on kurjaa, niin nämä työajat. Valintoja, valintoja...

Tarmo siis kuluttaa päivät nukkuen ja illat touhuillen. Lenkkeillään, koirapuistoillaan, talleillaan, riehutaan, tokoillaan ja halitaan kovasti. Koira on varsinainen jokapaikanhöylä, aina mukana kaikessa. Ei kai täällä mikään homma onnistuisikaan, jos ei ylipääjohtaja tarkkailisi tilannetta! Ainakaan herran itsensä mielestä.

Näyttelyjuttujakin voisi suunnitella! Pitäisi nyt pikkuhiljaa päättää, lähdetäänkö messariin vai ei. Onkos tuttuja tulossa? Työvuoroistakaan ei tosin ole mitään hajua noin pitkälle, en yhtään muista pyysinkö edes kyseistä viikonloppua vapaaksi. Kun pitäisi kai oikeasti näiltä kaikilta muilta kiireiltä joskus ehtiä rahaakin tienaamaan...

Tarmo ei päätänsä turhilla pohdinnoilla vaivaa.

Ja mitäs sitä vaivaamaan, kun on taas kylän komein pusero! (Niinpä, minkähän takia ne koulujutut ei millään etene...?)