Joulu on kyllä kertakaikkisen rankkaa aikaa, tuumaa ainakin pihakoira. Oltiin mökillä keskiviikosta eiliseen - ja tänään on sohvan suunnalta kuulunut koko päivän aika tasainen tuhina ja huokailu. Väsynyttä meininkiä!
Keskiviikkona lähdettiin vasta kymmenen korvissa illalla kohti Haminaa, koska mulla oli vielä heppajuttuja hoidettavana. Saman päivän puolella kuitenkin kerittiin perille, 23.59 oli kaikki tavaratkin kannettu sisään. Tarmo ei taas tiennyt miten päin vääntäisi itsensä solmuun kun tajusi missä ollaan. Voi sitä riemua! Tasajalkaa hyppien mentiin ympäri ja ympäri, kun oli niin KIVAA! Kyllä se on sydämeltään täysi pihakoira :)
Torstaiaamuna en tajunnut yhtään vilkaista lämpömittaria, lähdin vaan tapani mukaan pelkässä toppatakissa huussin suuntaan. Vähän tuntui vilakalta kun odottelin Tarmoa asioiltaan, mutta ainahan se talvi vähän paljaisiin kinttuihin kipristelee. Äkkiä vaan peiton alle takaisin. Parin tunnin päästä soittelin äitille ja ihmettelin, kun hän naureskellen kyseli aamun vessakäynnistä ja kylmyydestä. Vasta pitkän aikaa sen jälkeen älysin vilkaista lämpömittaria - joka olikin sitten valahtanut aika alas. Oli ehditty käydä jo pihallakin pariin kertaan. Juhalla vähän sormia paleli kun käytteli kameraa ilman hanskoja. Kummasti tieto lisäsi tuskaa! Kylmyyden toteamisen jälkeen alkoi meikäläistäkin palella ulkona ja Tarmo sai villapaidan toppatakin alle.
20 astetta pakkasta ja puoli metriä lunta oli vähän liikaa pihakoiralle. Lumiaurana toimiminen oli rankkaa ja kylmää puuhaa. Ei kivaa!
Joten mepä tallottiin pihan halki polku ja mentiin jäälle pelaamaan. Siellä olikin Tarmolle sopivammat olosuhteet ja vauhti pääsi kiihtymään normaaleihin lukemiin...
En oikein tiedä mikä tää Tarmon uus harrastus on. Tunnistaakohan joku muu? Joko se harjoittelee jotain uutta tanssia, vielä tuntematonta itämaista taistelulajia tai treenaa seuraaviin jalkapallon MM-kisoihin maalivahdin muuvsseja. Tai sitten se on vaan kertakaikkisen höntti.
No, samapa tuo. Hyvä pelikaveri se on joka tapauksessa!
Ja ihana veli aurinkoinen :)
Jouluaatto vietettiin Karhulassa. Tarmo keskittyi painiin ja minä lähinnä syömiseen. Rehti jako, toisinpäin ei olisi kumpikaan tainnut nauttia ihan niin kovasti.
Painin lisäksi tällä hetkellä vetoleikit on pop. Kirpparilta oli taas haettu hyvä satsi vanhoja pehmoleluja, eikä Tarmo tietenkään saa Alvan mielestä leikkiä niillä yksin. Kiskominen on kuitenkin sallittua - jopa erittäin suotavaa. Alva ihan tosissaan komentaa pienempää leikkiin :D. Tarmo alkaa pikkuhiljaa tajuta, mitä murina tässä kohtaa tarkoittaa. On meinaan kohtalaisen tomeran kuuloista tuo Alvan leikkiinkutsu (tai siis -käsky)...
Kiltit lapset saavat tietysti lahjoja! Tarmollekin toi pukki ihan useamman paketin. Yksi jätettiin mökille tutkittavaksi, ja se onkin ainoa joka muistettiin ikuistaa kameralla. Uusia tennispalloja! Näitä ei mökillä heitellä ennen kevättä...
Aaton jälkeen ehdittiin tosiaan vielä pyhät möllötellä mökillä. Eilen oli pakko iltasella lähteä kotiin päin, Juhalla kun loppuivat vapaapäivät näin lyhyeen. Saunottiin, syötiin lisää, pelailtiin, hankipainittiin ja jalkapalloiltiin jäällä. Pakkanen pyörtyi sen verran, että Tarmokin tarkeni vähän rämpiä umpihangessa pihalla. Juoksukisoissa se aina armotta voitti, vaikka otin puolen pihan etumatkan. Vetoan tosin nelijalkaisuuden suomiin etuihin. Olin jatkuvasti rähmälläni umpihangessa paita täynnä lunta. Sekös koiraa (ja jotakuta muutakin) nauratti!
Lievää väsymystä puuhakkuuden päälle. Vai sittenkin tyttökoirien kanssa chattailua?!
Tänään on tosiaan ollut aika hiljainen päivä. Hyvähän se on muutama päivä keräilläkin voimia, että selviytyy tästä loppuvuodesta. Perjantaina nimittäin olisi tarkoitus taas kääntää hondan nokka kohti itää ja siirtyä mökille ottamaan vastaan tulevaa vuotta. Vaude, tää lomailujuttuhan on aika kivaa!
