Nimittäin tällainen:

 

Lunta riittää ja lisää tulee jatkuvalla syötöllä. Periaatteessa tykkään, mutta täällä on kyllä autoilu muuttunut aikamoiseksi taiteiluksi. Meilläkin kun on tosi kapea katu ja autot parkissa sen varressa, ei lumiaura oikein mahdu enää sekaan. Ja eipä tällaista sivukatua muutenkaan pidetä ihan ykkösprioriteettina... Joten täällä ei siis aurata. So simple. Olen jo useampana iltana viettänyt aikaani työnnellen jumiin jääneitä autoja kohti väljempiä uomia.

Pihakoiran kokoiselle otukselle lumimäärä on aika mittava! Kyllä kuulkaa kinkut kasvaa, kun tuolla hangessa temmeltää menemään. Ja uni maistuu :)

Viime viikonloppuna riekutiin mökillä lumipyryssä tähän malliin:

Viikko sitten tosiaan oli Haminassa selvästi vähemmän lunta kuin täällä. Vaan nyt ovat tainneet tässä parin päivän aikana ottaa aika hyvin kiinni. Jouluksi mennään katsomaan, miltä näyttää.

Viime viikonloppuna kerittiin mennen tullen piipahtaa Kouvolassa. Perjantaina mulla oli vapaa, joten lähdettiin Tarmon kanssa jo päivällä liikkeelle. Käytiin Tirvalla Simon kanssa juoksentelemassa pellolla. Oli oikeestaan eka kerta tänä talvena, kun Tarmo pääsi ihan kunnon umpihankeen porhaltamaan. Kyllä taisi olla seuraavana aamuna vähän lihakset kankeina, sen verran hankalasti kävi istahtaminen ja sohvalle hyppääminen :D Vaivat kyllä hävisivät, kun samaa meininkiä jatkettiin maanantaihin asti. Mökillä umpihankifutista lumipallojen kera (tennispallot löydetään ehkä keväällä, ehkä ei...) ja Karhulassa partapainia Alvan (tosin edelleenkin parrattoman) kanssa. Uuvuttavaa, tuumaa pihakoira :)

Piirileikkejä Simon kanssa:

Maanantaina ajeltiin vielä kotiin Korian kautta. Inkku ja Bertta eivät taida liiemmin Tarmon vierailuja arvostaa, toinen rähisee ja toinen lymyilee kaapin alla. Mutta silti teillä on Heli aina älyttömän mukava käydä!! Ehdottomasti tullaan pikkuveikkoja katsomaan, mulla jatkuu loma koulusta vaikka miten pitkälle tammikuulle.

 

***

 

Tänään olikin sitten jännä päivä! Aika monesti ehdin jo katua koko Voittajaan ilmoittautumista. Viime lauantaina käytiin Pyhtäällä mätsärissä ja siellä jos missä iski epätoivo! Koiraa paleli ihan valtavasti eikä hommasta tullut mitää. Odotin täydellistä katastrofia ja kehässä pomppivaa pientä vieteripupua. Vaan vielä mitä, taas tuo osasi skarpata just silloin kun piti! Meinasin taas itse lentää ihan pyllylleni kehässä, kun kaveri esiintyi niin pätevänä. Hieno mies :)

Tuomarinahan piti olla tanskalainen Ulf Bråthen, mutta hän perui tulonsa. Kyllä vähän harmitti, kun alkuviikosta tuli ilmoitus. Varatuomarina oli Harry Tast, joka sanoi näin:

"Koko ylärajalla. Korkearaajainen + vielä ilmava kokonaisuus. Hyvin rodunomainen pään koko, muoto ja ilme. Pitkä kaula. Pystyt olkavarret. Voimakkaat takakulmat. Liikkeessä häntä kiertyy ylös ja etuaskel tahtoo nousta."

Tuloksena JUN H. Ja kyllähän tuosta taas omansa tunnistaa, pitkäkinttuinen kippurahäntä :) Hyvä kokemus oli tämäkin päivä. Ehkäpä uskaltaudutaan ensi vuoden puolella taas virallisiin kehiin. Turkuun vielä ehtisi ilmoittautumaan... Asia mietintämyssyssä :)

Joka tapauksessa, PALJON ONNEA TÄMÄN VUODEN VOITTAJILLE!

Täällä on kovasti väsähtänyt pieni urhea koira, joka taitaa kohta lähteä vielä iltakahlailuille kirpakkaan pakkasilmaan :)