Ja se on kivaa!
Perjantaina päästiin kerrankin ajoissa lähtemään, kun mulla oli vaan koulua eikä töitä ollenkaan. Pihakoira oli onnesta mykkyrällä kun tajusi mihin pääsi eikä taas tiennyt mihin solmuun olisi kinttunsa laittanut. Eipä siinä, ei ollut ihmisilläkään valittamista. Viimeksi ehdittiin mökkeillä heinäkuussa. Ei ollut enää ihan yhtä helteistä!
Lauantaina tuntui, ettei koira osaa edetä kuin yhtä vauhtia: täysillä. Maalla, merellä taikka metsässä, aivan sama!
Vesi oli sen verran korkealla, että laiturikaan ei ylttänyt maalle asti. Sen päästä oli siis hyvä treenailla uimahyppyjä!
No, nyt on laituri tukevasti maalla ja paketissa, purettuna pihakoiran pätevällä avustuksella. Rankkaa hommaa taisi olla tuo ylipäällikkyys, kun piti niin kovasti juosta joka suunnassa pätemässä.
Onneksi urakoitsijalla on pätevyyttä myös muuhun toimintaan. Vielä se ei paljastanut minkä uudiskohteen perustuksia tässä kaivetaan, mutta touhu oli kova.
Kaivuutyömaalla käynnin jälkeen työmiehelle langetettiin sisälläliikkumiskielto.
Lisäksi täysinoppinut sieniassistentti laajensi tietämystään tateista suppilovahveroihin ja kantarelleihin. Suppiksia varsinkin oli ihan mielettömästi ja kantarellejakin löytyi aika hyvä satsi. Assistentti suoritti laajaa maastotutkimusta ja opetteli syömään suppilovahveroita suoraan maasta. Myös puolukat maistuivat varvuista nautittuina. Ah, viikonloppu on ihan liian lyhyt aika kaikkien herkkujen taltioimiseen!
