On se!
Tälläkin kertaa Tarmo on ottanut muutoksen vastaan tyynesti. Reilun viikon treenaamisen jälkeen alkaa oma ovi löytyä jo hiukan helpommin. Viime viikko oli kelien puolesta aika kirpsakka, joten lähiympäristöön on tutustuttu vielä aika maltillisesti. Tarmo kyllä näyttää villapaidan ja toppatakin kanssa pärjäävän ihan hienosti kun ei jäädä paikalleen seisoskelemaan, mutta oma nenä alkaa jo puolessa tunnissa palella vähän turhan paljon. Onneksi vasta eilen sään ainakin tilapäisesti lauhduttua koira alkoi osoittaa seinille hyppimisen merkkejä, vaikka tosiaan koko edellisviikko meni aika vähällä lenkkeilyllä. Marssittiin siis lämpimän kelin kunniaksi koirapuistoon, joka on tuossa ihan kilometrin päässä. Saman ratkaisun oli tehnyt noin kolmetoista muutakin koirakkoa... Meininkiä riitti ja energiat tuli purettua tehokkaasti. Tarmon mielestä kaikki oli ihan hyviä tyyppejä, joten eiköhän koirapuistosta tule taas meidän kantis :)
Uudessa kodissa on pihakoiran mielestä monta uutta hienoa juttua, mutta oma tuttu sohva on kuitenkin edelleen ihan ykkönen!
Myös uudet matot kelpaavat pötkötysalustoiksi, jos sohvalle ei mahdu. Ikea-rotta piti tietysti tuoda ostosreissulta. Tällä hetkellä se on laiha ja hännätön Ikea-rotta.
Kiukaaseen on nyt löydetty sopivat säädöt eikä Tarmoa tahdo saada enää saunasta ollenkaan pois. Se köllöttää lattialla ja meidän lopetettua saunomisen kipuaa vielä ylälauteelle nautiskelemaan. Se myös usein istuu kylppärin ovella ja huomauttelee, että saunaan voisi mennä. Esim. heti.
Parveke oli ensinäkemältä jotain ihan mieletöntä. Koira juoksi ympyrää eikä tiennyt miten päin asiaa oikein katselisi. Siis JES mitkä vahti-ikkunat! Lämpöisempiä kelejä odotellessa siis.
Onneksi vahtiminen onnistuu myös makkarin ikkunasta, jos parvekkeelle ei päästetä.
Liikennettä vaan on paljon vähemmän kuin entisen vahti-ikkunan ohi. Paljolti siis joutuu ihan vaan ottamaan rennosti.
