Jo pari päivää ennen Vuodatuksen kellahtamista päätin siirtää Tarmon blogin uuteen kotiin, mutta vitkuttelin liikaa tämän päivityksen kirjoittamisen kanssa. Suurin osa varmasti onkin löytänyt perille muuta kautta. Tarinat jatkuvat nykyisin osoitteessa

http://tarmo.rannalla.com

 

Tervetuloa!

Sain oikeastaan alunperin työkaveriltani idean virkatusta matosta. Pitkän aikaa se oli "sitten joskus" -käsityölistalla, kunnes alkuviikosta tartuin toimeen ja aloin silputa vanhoja vaatteita. Samalla huomasin, että mehän ollaan taas tietämättämme ihan ajan hermolla. Näitähän on nyt kaikenmaailman sisustusblogeissa ja -lehdissä.

Jo työvaiheessa Tarmo kävi välillä testailemassa laatua.

 

Nyt matto on valmis ja pötköttää lattialla odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa. Vaan tässä taisi käydä niin, että joudun tekemään toisenkin. Ensimmäinen on vallattu.

 

No, on se omiinkin jalkapohjiin mukavan pehmoinen. Ei voi moittia pihakoiraa valinnasta!

 

Tänäkin vuonna se tuli. Toimituksen mielipiteen mukaan tosin kauan ennen kesän alkua, mutta kalenteri väittää toista. Juhannus!

Pääsin lomatunnelmaan. Yritän sulkea mieleni moisilta hupsutuksilta ja kokea intohimoa työntekoon. Kun ei ole lomaa, ei ole lomastressiä. Eikä lomanloppumismasennusta. Ei rahaavieviä reissuja, ei ollenkaan! (Ei myöskään vapaata aikaa pötköttää riippumatossa mökillä, mutta se tekijä on laskelmassa tyynesti jätettävä huomiotta.)

Vaan juhannuksena on lupa pötköttää!

 

Kaikille oma juhannusjuoma.

 

Mielipiteitä asettelusta.

 

Homma hallussa.

 

Mikäs siinä loikoillessa, kun kelikin suosii.

 

Voi laittaa vaikka jalalla koreasti, koska onhan juhannustanssit oltava!

 

Sinne roiskautti.

 

Kalamies. Ylpeänä väitti saaliin olevan ihan tuore ja itse kalastettu. Väitettiin uskovamme.

 

Virallinen juhannusposeeraus.

 

Lopulta koitti normaali juhannussää. Lähdettiin kotiin. Jotkut lomailee, toiset menee aamulla töihin.

 

Pihakoira jäi Karhulaan hoitoon, koska me aiotaan matkailla Nokialle asti yhdeksi yöksi. Saadaan tyyppi takaisin vasta torstaina. Hämmentävää ja hiljaista!

 

Kotkan KV-näyttely oli oivallinen syy ajella viettämään lyhyenläntää mökkiviikonloppua.

Menomatkalla pihakoira puuhaili takapenkillä ihan omia juttujaan. Ääntäkään ei kuulunut, mutta jossain Porvoon ja Loviisan välillä tilanne olikin tämä:

Tarmo on siis pienestä pojasta asti matkannut turvavyövaljaissa ja on yleensä varsin vaivaton takapenkkiläinen. Mistä lie nyt keksinyt tällaisen ihmeellisen idean. Ja kehtaa vielä nauraahöröttää päälle!

Pienessä päässä tosiaan liikkuu jotakin. Tämä ensimmäinen kerta oli ehkä puoliksi vahinko, mutta tänään aamulla vartin matkalla mökiltä meille kotiin oli valjaista taas mutoiltu enemmänkin kaulapanta, vaikka mukamas tiukkailin niitä lähtiessä. Jaahas, tämähän on kiva uusi harrastus... Illalla tiukattiin remmejä vielä lisää ja päätin koko kotimatkan vahtia takapenkin touhuja niska vinossa. Alkumatkasta siellä olikin vähän etujalat suorassa ja takanoja päällä, mutta enää ei luikahdus onnistunut. Veikkaan kyllä, että väsymykselläkin oli osuutta kiltteyteen...

 

Päästiin kuitenkin eilen perille ja keli oli illalla vielä aika kelvollinen. Mökkijoukon ihmisosapuoletkin rohkaistuivat uimasille asti, joten Tarmo ei voi enää kehuskella olevansa ainoa talviturkiton!

Sisälläliikkumiskieltoa langetettiin taas kerran kaivuu-urakoinnin jälkeen.

 

Tänään ei kauniista kesäkelistä enää paljon ollut tietoa. Onneksi pihakoirat olivat kehässä jo heti aamupäivällä, niin ehdittiin suuremman sateen alta karkuun. Tarmo oli tapansa mukaan vallan komeana liikenteessä.

Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki ja pihakoirapoikia taisi olla paikalla jopa seitsemän kappaletta. Komeutta kerrakseen! Vähän sukujuhlan tuntuakin oli, kun joukossa olivat serkut Aatos ja Touko sekä pikkuveikka Ässä. Velipoika oli kerrassaan hurmaava! Harmi etteivät hovikuvaajat isi ja sisko tainneet napata siitä yhtään kuvaa. Kovasti on veljeksissä samaa näköä ja oloa. Häntäkin oli Ässällä ihan samanlainen kippura kuin Tarmolla :)

Päivän tuloksena oli AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT.

"Tanakkarunkoinen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Rintakehä saisi olla syvempi ja rotevampi. Hyvä pää ja ilme. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Tiivis hyvälaatuinen karvapeite ja kirkkaat värit. Liikkuu ja esiintyy hyvin."

Näyttelykuvat Minna Ranta

 

Päivän tähtiä olivat tänään Aatos-serkku, joka oli ROP ja Minni, joka oli VSP. Aatos on kyllä niin komia poika, ettei mitään rajaa! Paremmallemme hävittiin ihan takuulla. Kumpumäellä oli aikalailla tiukka linja ja mittakeppiäkin heiluteltiin. Kertokoon Kåre asiasta lisää. Ehkä Tarmo sitten Kåren rinnalla näytti kovin pieneltä..? Olin nimittäin aika varma, että sekin mitataan kun sille linjalle lähdettiin.

Vaan mitäpä väliä parilla sentillä tai vähän vinkuroilla hampailla - jokainen näistä on kuitenkin Maailman Paras Pihakoira. Ja Tarmo tietty vähän vielä parempi ;)

 

Seuraavaksi meillä on näyttelyrintamalla tähtäimessä Mäntsälä heinäkuun lopussa. Sitä ennen on luvassa vielä kaikkea muuta jännää ja toivottavasti kesäisiä kelejä. Kunhan ensin kuorsataan tämän viikon väsymykset pois!