Väistämättä alkaa näyttää päivä päivältä enemmän syksyltä, ei auta pyristellä vastaan. Tarmokaan ei enää päivystä jatkuvasti ikkunalaudalla auringon paahteessa, vaan siirtyy välillä sohvalle lukulampun alle lämmittelemään. Ootko Heli aivan varma, ettei I-poikiin ole vahingossa sujahtanut mukaan hiukan kissan geenejä?! Meidän jätkästä niitä ainakin tuntuu löytyvän roppakaupalla.

Lenkkeillään Tarmon kanssa antaumuksella metsässä, nyt kun vielä voidaan. Iltalenkillä täytyy jo hiukan mietiskellä reittiä, kun metsäpoluilla alkaa olla niin pimeää, ettei kaksijalkainen etenijä tahdo pysyä pystyssä. Keskuspuistossa risteilee valtava määrä polkuja, joille säännöllisesti eksytään ja tullaan metsästä ulos ihan missä sattuu. Kerran jos toisenkin ollaan tultu kotiin puhelimen ja GPS-paikannuksen avulla, ettei saunavuoro mene sivu suun. Tuo koira on ilmeisesti oppinut suuntavaistonsa multa. Tai siis jättänyt oppimatta ;)

Parasta syksyisissä lenkeissä on tämä!

 

Tai lenkin jälkeen tämä!

 

Täällä ainakin on tatteja niin paljon, että rumimpia voi potkia mennessään pois tieltä! Loppuu kakkapussit äkkiä kesken.

Pätevä assistentti.

 

Parasta syksyssä ei ole tämä.

 

Loiskista vaan!

 

Viimeisen lukukauden aloittamista en osaa kategorioida. Olihan se ihan mahtavaa hakea viimeinen lukuvuositarra, mutta onhan se ihan kamalan pelottavaa valmistua ja ruveta ihan oikeisiin töihin! Työntäyteinen syksy nyt on kuitenkin vielä edessä, opintopisteitä puuttuu vielä viitisenkymmentä ja aikaa on pari kuukautta. Huh.