Koska en ilmeisesti muuten saa tarpeekseni sahata Hyvinkää-Espoo -väliä, niin lähdettiin taas liikkeelle myös viikonloppuna. Olisikohan ihan villi ajatus yrittää ensi viikonloppuna pysyä ihan vaan täällä sisämaassa...?

No, tänään oli kuitenkin oivallinen syy reissata: Espoon Lukupuron koirapuistoon pyrähti iltapäivällä kymmenkunta iloista pihakoiraa. Oli vilinää! En edes yritä tunnistaa kaikkia ryhmäkuvista, mutta Tarmon lisäksi paikalla olivat ainakin Nooa, Unski, Daniel, Idefix, Pele, Hippu, Tinka, Nemi, Tito ja Elmeri.

 

 

Jos omaansa ei meinaa löytää joukosta, kannattaa etsiä älyvapainta ilmettä. Yleensä auttaa.

 

Ovat nämä kyllä oivia otuksia! Tarmo ainakin juoksi ja pomppi itsensä ihan piippuun ja veikkaanpa, ettei muillakaan ole illalla kaikkein pirteimmät fiilikset.

 

Tarmo ja Nooa pusuttelemassa.

 

Illalla raukan piti vielä hoitaa iso urakka: kaalilaatikon paistaminen. Kun pienin kaupasta löytynyt kaali oli kolmikiloinen, riitti vahtimispuuhaa useammaksi tunniksi. Ei nimittäin sopinutkaan kaikki kerralla uuniin... Oli siinä vahtimista kerrakseen.