Tai no, siltä se tuntuu kun mitään ei ehdi tehdä! Kummasti vaan päivät katoaa, kun olen puoli seitsemän korvilla töistä kotona. Sikäli kyllä ihanaa, että aamulla ehditään Tarmon kanssa kävellä ihan kunnon lenkki, kun menen vasta kymmeneksi. Silti tuntuu, että tehokasta peliaikaa kotona oleskeluun jää vain pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Ja siitä kun suuren osan viettää tallilla ja Tarmon kanssa ulkoillessa, ei mitään muuta ehdikkään.

Näin siis puolustaudun, jos joku alkaa ihmetellä ikkunoissa edelleen roikkuvia lakanoita taikka laatikkokasaa olkkarin nurkassa ;) Matot onneksi saakin ihan rauhassa olla olematta lattioilla eräästä karvaisesta kolmivärisestä syystä.

Olen kyllä tosi hyvin viihtynyt harjoittelupaikassani, sitä en valita. Aikaa vaan tarvis vuorokauteen tuplasti enemmän :). Huomenna on viimeinen päivä siellä, on kyllä mennyt viisi viikkoa tosi nopsasti. Tarmosta olen ihan hurjan ylpeä, kun se on tännekin kotiutunut niin hienosti eikä ainakaan meidän havaintojen mukaan ole pitänyt mitään meteliä. Aamuisin se jää ihan nätisti makkariin, eikä mun mielestä mitään ole erityisemmin edes tuhottu. Ei pitäis kai mennä sanomaan...

Uusi aluevaltaus meillä on sänky. Ekan kerran huomasin reilu viikko sitten saunasta tullessa, että kaveri rötkötti pitkin pituuttaan keskellä sänkyä niin umpiunessa, ettei ollut viitsinyt ulko-oven kolahtaessa hypätä makkarin ovelle vastaan. Pari yötä vielä meni sen jälkeen ihan kiltisti lattialla, mutta nyt kyllä alkaa olla iltaisin aika kova yritys tulla tyynylle nukkumaan! Ja kun edes nukkuis, mutta kun pitää ährätä ja vääntää ja pedata. Ei kiitos - haluan kuulkaa ihan itse määrätä tyynyni asennon! Tarmo vaan on niin ovela tyyppi, että nyt se on alkanut pompata sänkyyn vasta kun on nukahdettu. Useampana aamuna olen herännyt ja todennut, että peiton alla on pihakoira, joka ei taatusti siellä illalla ollut. Miten se onnistuukin niin hiljaa ja huomaamatta möngertämään sinne?! Ja todellakin peiton alle, ei edes henkireikää ole jättänyt vaan tuhisee nenä mun mahaa vasten. Riittävän lämmin paikka herralle ilmeisesti!

Ens viikon tiistaina mennään taas eläinlääkäriin käymään, toinen rokotuskerta siis on tiedossa. Toivottavasti menee yhtä mukavasti kuin viimeksi! Kohtapuoliin Tarmo siis on ihan oikeasti niin hirmu iso poika, että sen voi viedä vaikkapa koirapuistoon. Hui, mun mielestä ihan vasta oli joulu ja pojat oli pariviikkoisia pötkylöitä. Yritetään nyt hei vaan kaikki ottaa ilo irti tästä pentuajasta, vaikka se välillä vähän hermoja riipivää onkin! Kohta on kaikki ukkelit jo niin isoja, ettei pikkupötkylöitä muista kukaan :) Minkäs verran muuten muut veljet tätä nykyä painaa? Meillä ei ole yli viikkoon käyty vaa'alla, mutta viimeksi oltiin viiden kilon kieppeillä. Kasvu on niin hassua, joinain päivinä Tarmo näyttää ihan ihrakasalta, mutta nyt se taas on ihme honkkeli ja voisi kuvitella ettei sille ruokaa anneta ollenkaan. Ja värityskin muuttuu koko ajan. Pää vaalenee, samoin pyllyn päällä oleva läntti on osittain ruskistunut, osa siitä on edelleen ihan mustaa. Ja pieniä musti tipluja ilmestyy koko ajan lisää vartaloon. Hauskaa, kun ei yhtään tiedä minkä näköinen koira täällä on vaikka kuukauden päästä!

Mutta tältä meillä siis näytetään nyt, ainakin mahan puolelta :D