Lankalauantaina pidettiinkin täällä Hyvinkäällä puoti kiinni, joten yllättäen myös mulle ilmaantui "pääsiäisloma". Ja kuten nyt arvata saattaa, startattiin heti perjantaiaamuna Skoda mökin suuntaan. Nythän me ehditään ravata kaakossa ihan alvariinsa, miten kivaa!
Viikonloppuun kuului rivakkaa ulkoilua, kavereiden kanssa kahvittelua, Tarmon osalta partapainia Alvan kanssa ja tietysti se jännityksellä odotettu - Lappeenrannan pääsiäisnäyttely. Porvoon näyttelyn jälkeen Tarmo ei ole käynyt minkään sortin kehässä, joten hiukan meinasi taas alkaa jännittää! Ei siis koiraa, vaan narun toista päätä, joka ei oikeasti ymmärrä näyttelyjutuista paljon mitään.
Mutta turhaa oli jännittää, pihakoira hoiteli homman kotiin! Tuloksena oli vaatimattomasti
AVO ERI1 SA PU1 ROP SERT
Jee!
Tuomari vaihtui vielä ihan viime tipassa, kun Carin Åkesson ei päässyt paikalle. Tilalle saatiin serbialainen Nebojsa Savicic, jonka mielipide oli seuraava:
"Very good type. Very nice head. Long neck. Good topline. Good croups. Correct tail. Correct in front. Very good angulation. Very good movement."
Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin siis ryhmäkehään seikkailemaan. Meinasi kuulkaa tulla paniikki... Onneksi oli seurana siskoni Minna sekä Alvan isipapan Jankun omistaja Anne. Jankun esimerkkiä seuraten me sitten osattiin tepastella oikeaan paikkaan. Päivä oli ollut siinä vaiheessa pienelle pihakoiralle pitkä, kylmä ja ihmeitä täynnä. Kokoomakehässä jouduttiin seisomaan ihan liian kauan vetoisen oviaukon vieressä ilman villapaitaa, eikä meidän vilukissa oikein viihtynyt. Ei esiintynyt tällä kertaa pihis ihan edukseen isossa kehässä. Vaan se nyt kyllä olisikin jo aika pläjäys, jos ryhmäsijoille pihakoiran kanssa päätyisi.
kuva Minna Ranta
Kiitos vielä seurasta kaikille paikalla olleille ja onnea muille menestyneille! Me tullaan seuraavan kerran Tampereelle, toivottavasti siellä nähdään!
Maanantaina jaksoi taas uusin silmin vähän poseerata pyttyjen kanssa.
Muina päivinä mökkeilyyn kuului auringosta nautiskelua ja rauhallisia metsälenkkejä. Hanki kantoi aamupäivisin ihmisenkin ihan mukavasti, joten tehtiin ihan kunnon aamulenkit Hevossaarta ristin rastiin. Iltapäivällä moisen yrittäminen olikin jo hiukan rankempaa urheilua... Jäälle ei enää uskaltauduttu, vaikka kyllä siellä pilkkijöitä näkyi ihan laskettavaksi asti. Ne nyt kuitenkin on ihan oma rotunsa!
Puuhastelu tekee raukeaksi. Tarmon lempipaikka on edelleen parvi, jonne se aina varsinkin illan tullen pyrkii pötköttämään. Vahtipaikalta näkee molempien ulko-ovien suuntaan ja pediksi löytyy useampi vanha patja. Vielä jos silmiä jaksaisi raottaa, voisi vahtia tehokkaammin...
Päivällä nojatuoliin osui sopivasti aurinko.
Huomenna pitäisi palata takaisin arkeen ja töihin. Tarmo parkkeerasi kotiutumisen jälkeen sohvalle ja haukkuu siellä unissaan. Veikkaan, että vielä huomispäivänäkin meillä on täällä aika raukea kaveri!
