Reilu viikko sitten ystäväni Suvin elämän iloksi muutti shibapentu Kano. Käytiin tänään Tarmon kanssa tutustumassa pikkuherraan, joka oli kertakaikkisen hurmaava! Vähän ensin jännitti pihakoiran seura, mutta reippaasti kundi lopulta nyhti Tarmoa viiksistä ja haastoi leikkiin. Mahtavan hauska heppu! Ja mikä parasta, asuu melkeinpä naapurissa.

 

Vietimme puolisentoista tuntia Kanon lähipuistossa, joka on tuossa ihan vanhan asuntoni vieressä. Kävelin Valpurintien kautta ja Tarmo alkoi ihan tosissaan vetää vanhalle kotiovelle. Voiko se muistaa asuneensa siellä vai sattuiko nenään vaan joku jännä haju?!

Valpurinpuistoon sattui samaan aikaan myös hupaisa kissa :) Se oli koirille oikein ystävällismielinen ja Tarmo intoutui vähän juoksentelemaankin sen kanssa. Yleensä niin reteää kundia esittävä pihakoira on kovin varautunut useimpia kissoja kohtaan, taitaa ihan terveesti kunnioittaa niiden kynsiä saatuaan pienenä tallilla Herolta ja Angelolta muutaman kerran nenälleen. Muutaman pyrähdyksen jälkeen Tarmo pitikin tiukan etäisyyden kissaan ja vaikutti oikein korostetun välinpitämättömältä.

 

Kano-parka yritti kovasti jutella kissalle ja haastaa sitä leikkiin. Yhteistä kieltä ei kuitenkaan löytynyt, joten touhu jäi vähän yksipuoliseksi...

 

Seuraaville treffeille ehditään varmaan parin viikon päästä. Voisin veikata, että Kano kasvaa hujahtaa tällä välillä aikast paljon :)