Tervetuloa!

Näin yhdeksänviikkois"synttäreiden" kunniaksi on hyvä hetki avata Tarmon blogi. Jatkuvasti joku kyselee sähköpostilla kuvia ja kuulumisia, joten laitetaanpa ne suoraan kaikkien saataville. Tarmo on ehdottomasti juonessa mukana - ainakin päätellen siitä päättäväisyydestä, jolla se kerta toisensa jälkeen yrittää kiivetä sylistä näppäimistölle. Paljon asiaa kaverilla.

Tarmo on nyt siis ilahduttanut elämääni vajaan kaksi viikkoa ja on suurimman osan ajasta ehdottomasti Maailman Paras Koira. Kiitos Helille, joka näin loistavan otuksen kasvatti! Unohtamatta tietenkään Berttaa ja Örriä, niilläkin kun lienee jonkin verran osuutta asiaan.

Pikkuhiljaa on opeteltu tuntemaan toisiamme. Tarmo on toistaiseksi ollut aivan äärettömän helppo lapsi joka asiassa. Ei kai tätä voi loputtomiin jatkua, kauhulla odotan ensimmäisiä murkkuiän elkeitä. Mutta toistaiseksi kaikki on hyvin, eikä koulupäivien ajan yksinolokaan ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Öisin Tarmo nukkuu hipihiljaa. Välillä kuuluu, kun tyyppi rytyyttää lelujaan ja viihdyttää itseään kun ei nukuta, mutta parin ekan yön jälkeen ei ole yrittänytkään meitä herätellä. Mun herätyskellon se kyllä aamulla tunnistaa, ei tarvitse enää huolehtia heräämisensä puolesta vaikka torkku jäisikin laittamatta päälle... Siitä pitää Tarmo huolen.

Ulkomuodoltaan Tarmo on vielä aivan vauva ja on tähänmennessä hurmannut jokaikisen vastaantulijan. Koita tässä nyt opetella kulkemaan kadulla nätisti, kun jokaikinen täti ryntää lässyttämään vauvalle. Kasvuvauhti on kyllä ihan uskomaton! Viikko sitten tein uuden villapaidan, mutta johan sekin on ihan kinttana. Täytynee suunnata taas lankaostoksille. Tarmo itse näyttää keskittyneen oman nahkansa kasvattamiseen, tuntuu että sen alle mahtuisi puolitoista pihakoiraa! Myös otsassa on valtaisat kurtut kasvunvaraa. Lienee siis realistinen mahdollisuus, että sille kasvaa vielä aivot! Olin kovasti helpottunut, kun tämän huomasin ;)

Vielä hieman kuvasatoa alkutaipaleelta:

Kolmiviikkoinen möngertäjä