... ja miten se meneekään! Koulun alkuun on vielä puolisentoista viikkoa ja työpäiviä ennen sitä on vain muutama hassu. Eli mullahan on suorastaan melkein kesäloma! Tiedä sitten pitäisikö tehdä suuria suunnitelmia, vai vaan todeta hetken päästä taas istuvansa luennolla.

Sainpa muuten rohkeuteni kerättyä ja ilmoitin Tarmon Vantaalle 11.9. Jee! Maiju vielä alkoi haastaa mukaan Porvooseen seuraavana päivänä, Siru kun on menossa kehään siellä. Ajattelin nyt kuitenkin ajella sinne ihan vaan ilman koiraa jos aikataulut (=työt) antaa myöten. Onkos jompaankumpaan näyttelyyn tulossa tuttuja?

Mätsäreitäkin on nyt täällä vähän joka lähtöön, kun kesällä oli hiljaisempaa. Tänään olin vähän suunnitellut meneväni Tuomarinkylään, mutta Tarmo kehitti jostain taas sen sortin ripulin, että piti jäädä ihan kiltisti kotiin. Patsasteluharjoitusten sijaan se nyt siis irvistelee riisikupille ja näyttelee sydäntäsärkevästi nälkään nääntyvää reppanaa. Tällä hetkellä se ratsaa hyllyjen alustoja ruokalöytöjen toivossa, äsken se vielä istui keittiössä tuijottamassa tiiviisti ruokakuppiaan. Se ilmeisesti uskoo katseen voimalla voivansa muuttaa veden viiniksi ja riisin lihaksi...

Mutta katsokaas tähä pikkumiestä, jonka löysin koneeni uumenista! 

Erityisen huomionarvoista on kovasti miehekäs murina ;) Nykyisin väritys on blondimpi, mutta otteet edelleen samat. Kyllä saa meilläkin possunnahka aikamoista kyytiä!

Ja tässä vielä varsinaista rähinää pihakoiran ja gööttineitosen toimesta:

Hih, kylläpä ne vaan on olleet pieniä! Ja Tarmokin on saanut komennusääneensä jonkinmoista miehisyyttä lisää. Eihän näille voi kun nauraa :) Täytyykin kaivella näitä lisää vielä näkyville!