Näin se vaan selvittiin joulusta ja vuodenvaihteesta tänäkin vuonna ja edessä on taas ainakin ihan melkein tavallinen arki.

Pyhät vietettiin, ei ehkä kovinkaan yllättäen, mökillä. Viime jouluna oli maisema hiukan erinäköinen kuin nyt, mutta saatiin kuin saatiinkin myös tällä kertaa aatoksi jotain valkoista maahan. Se taisi sataa juuri sopivasti aamuyöllä, joten aattoaamuna oli ainakin eräs pihakoira kovasti riemuissaan!

 

Aattoiltana oltiin Karhulassa ja ainakin Tarmo oli tainnut olla vuoden mittaan välillä ihan kilttikin poika, sen verran monta pakettia sille löytyi säkistä revittäväksi.

Hevonen pistettiin päreiksi jo aattoiltana, samoin luurinkula taitaa olla jo menetetty tapaus. Kinkkupossua Tarmo kuitenkin kanniskeli monta päivää nätisti ihan rikkomatta! Vieläkään siltä ei ole rikottu kuin päälaki, josta piti tietysti kaivaa vinku ulos. Lajintunnistus on kuitenkin edelleen yllättävän helppoa. Hevonen toi mukanaan myös lupauksen uudesta käsintehdystä pannasta. Meillä siis joulu vielä jossakin vaiheessa jatkuu!

 

Joulupäivänä nautiskeltiin vielä aika ihanasta talvikelistä, kun lumi viihtyi maassa ja aurinkokin paistoi ihan tosissaan. Käytiin metsälenkillä, oli kuulkaa kaunista! Joku punanuttukin edelleen hyppi pusikossa :)

 

Tosin samalta lenkiltä on otettu myös tämä kuva, joka ehkä enemmän kuvastaa tätä talvea... Mereen Tarmo porskuttaa kesällä ihan tyytyväisenä, mutta vuodenajasta riippumatta vesilätäköt on aina iso YÖK. Varsinainen hienohelma!

 

Tapanina sitten maisema hiukan muuttui, kuten nyt aika moni taisi huomata. Tuulta uhmaten käytiin Kymin lentokentän maastossa lenkkeilemässä Tarmon, Alvan ja gööttityttösten kanssa. Ei saatu puuta niskaamme eikä kukaan lähtenyt lentoon, joten reissu oli oikein onnistunut. Jännittävintä oli mökiltä pois ajaminen, länsituuli nosti veden ihan kiitettävän korkealle eikä meillä oikein tahtonut enää olla tietä. Läpi kuitenkin tultiin ja takaisinkin vielä päästiin!

Mutta tosiaan, kun vesi taisi korkeimmillaan olla +155 cm, oli meillä kerrankin rantamökki!

 

Tarmo oli jokseenkin tuohduksissaan. Onko nyt ollenkaan reilua varastaa pihakoiralta oma piha?! Ihan tyhmää oli tuossa juosta ja pesullekin joutui kun tuli sisälle. Sää oli muutenkin varsin keväinen, jotenkin oli vaikea sisäistää nyt tätä vuodenaikaa...

 

Välipäivinä käväistiin Helsingissä tekemässä vähän töitäkin välillä ja siinä sitten sivussa tuli irtosanottua tämän nykyisen asunnon vuokrasopimus. Tammikuussa eletään laatikkoviidakossa ja helmikuun alusta alkaen ollaankin Hyvinkääläisiä. Jännää! Minkäslainen on Hyvinkään pihakoiratilanne? Kai sieltä nyt edes jokunen lajitoveri löytyy?

 

Asioiden hoitelun jälkeen takaisin juhlaan siis. Uuttavuotta vietettiinkin sitten hiukan erilaisissa maisemissa, kuin joulun loppua alkuviikosta. Ollaanko samassa paikassa edes?

 

Tarmo oli innoissaan, tottakai! Se ei onneksi välitä paukuista tuon taivaallista, joten voitiin rauhassa katsella raketteja ulkosalla. Kaikki sympatiat kyllä hiukankin paukkuarkojen koirien omistajille! Me ei olla tuota asiaa koskaan edes onneksi jouduttu mitenkään treenailemaan. Tarmo on monessa muussa jutussa varsinainen arkajalka, mutta jostain syystä se on listannut ilotulitteet ja ukkosen normaalien seikkojen joukkoon. Ehkä tästä kaupunkiasumisesta on jotain hyötyä ollut, kun koira on pienestä pitäen joutunut tottumaan monenlaiseen älämölöön. Mutta ei, ei silti harmita muuttaa pois!

 

Helsinkiin lumisade rantautui vasta juuri nyt. Joten me lähdetään nyt pihakoiran kanssa rämpimään hankeen ja tykkäämään kilpaa talvesta!

 

***

 

Ja muuten, olen melkeinpä ihan varma, että nähtiin lauantaina Tarmon enomiehet Arttu ja Perttu kävelyllä Karhulassa jäähallin kulmalla. Ei ehditty pysähtyä tutkimaan tilannetta tarkemmin, mutta terveisiä huudeltiin kovasti. Toivottavasti menivät perille :)