Tai siltä ainakin on pari päivää tuntunut! Lämmintä on riittänyt ja pihakoira tykkää. Niin minäkin.
Tänään vietän vapaapäivää ja käytiin Tarmon kanssa parin tunnin rauhallisella käppäilyllä nautiskelemassa auringosta. Tuntuu, että ihan viikossa luonto oikein röyhähti hurjan vihreäksi.
Ja keltaiseksi!
Viikonloppuna otin Ylöjärven aurinkoa, kun pojat reissailivat omia reittejään toisessa suunnassa. Seurana oli lauma kivoja tyttöjä ja tietenkin neiti Corde.
Olen käynyt Hyvinkäällä jonkun verran ratsastelemassa, mutten vielä ole oikein löytänyt omaa paikkaani. Pelkkään tunneilla käymiseen ei rahat riitä kuin kerran viikossa, eikä se oikein johda mihinkään. Treenataanko jotain muuta urheilulajia muka tunti viikossa?!
Oli tosi mukavaa päästä tutun hevosen selkään! Olen kyllä tykännyt hevosista, joilla olen täällä tunnilla mennyt, mutta kun joka kerta on alla uusi tuttavuus on ratsastaminen tosi erilaista kuin vanhan tutun kanssa.
Sateen jäljiltä pelto oli vielä perjantaina ihan uima-allas, mutta auringossa se kuivui ihan hyvin lauantai-iltapäivään mennessä. Sinne siis! Tämä olikin mulle tän kevään ensimmäinen kerta maastossa hyppäämässä. Kivaa!
Korppukin oli vallan kaunis ja taitava.
Kuvat Veera Schütt.
Lauantaiaamupäivän koulutunnin jouduin jättämään väliin, kun työt kutsuivat Hyvinkäällä. Tuli vähän eestaas ajelua, mutta ei haittaa kun hepat on kivoja! Oli vaan todella kummallista nukkua kotona ihan yksikseen ilman yhtään kylmää nenää peiton alla. Olin myös lauantaiaamuna lähtiessäni tyrkännyt tunnollisesti makkarin oven kiinni, ettei koira mene pöllyttämään tyynyjä. Tarmoriippuvaisuutta ilmassa!
